Tahtotilaa, disruptiota ja asiakasrajapintoja. Jargonia parjataan sosiaalisessa mediassa ja viestintäohjeissa, mutta silti melkein kaikki käyttävät sitä. Miksi ihmeessä siitä ei päästä eroon?
Emme ole ehkä täysin ymmärtäneet, että jargon on nykyään paljon muutakin kuin erikoisalan termejä, väittää suomen kielen ja viestinnän asiantuntija Laura Niemi, jolta on ilmestynyt tietokirja Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan. Monen inhoamassa työelämän jargonissa verhotaan ikävät asiat myönteisyyteen, käännetään arkinen yleväksi ja kaupallistetaan arkisia asioita tyhjän tuntuisilla sanoilla. Hyvinvointialueilla voidaan pahoin, ja sairaat saavat saattohoitoa Eloisassa. Irvokkaimmillaan ei puhuta edes vankila-alueesta vaan kampuksesta.
– Jargonin ei aina tarvitse olla vaikeasti ymmärrettävää kapulakieltä, vaan se voi ärsyttää myös muun muassa teennäisen vaikutelmansa tai ympäripyöreytensä vuoksi. Jargoniksi voivat mieltyä jopa ratkaisun kaltaiset harmittomat sanat tai kepeä Linkedin-hehkutus, jossa bisneskirja saa aivot kreisibailaamaan, Niemi sanoo.
Työelämän tyhjänpuhujissa syyniin pääsevät esimerkiksi tittelit, joilla ei ole juuri mitään tekemistä henkilöstön todellisen työn kanssa. Patongintäytteitä grammantarkasti punnitsevan sandwich artistin työstä on taiteilijan luovuus kaukana. Jargon piiloutuu myös tilanteisiin, joissa irtisanottavat joutuvat kuuntelemaan johdon positiivisia puheita kustannusrakenteen tervehdyttämisestä. Hyvinvointialueen brändäysnimi Pohde on niin vaikea, ettei edes henkilöstö tiedä, miten se taipuu. Jargon ujuttautuu myös kielioppiin, esimerkiksi johdoksiin, joissa tulevaisuuden suunnittelusta tulee tulevaistamista.
– Kielenkäyttö on nykytyöpaikoilla jopa niin abstraktia ja ympäripyöreää, että sitä on pakko yrittää pelastaa elävöittämällä. Tosin silloinkin lopputuloksena on lisää jargonia, joka voi vieläpä aiheuttaa tahatonta komiikkaa. Työpaikoilla on esimerkiksi nyrkeiksi kutsuttavia työryhmiä, jotka eivät kuitenkaan iske vaan pelkästään pohtivat ja suunnittelevat. Työyhteisön sisällä jargon voi olla myös keino kilpailla kollegoiden kesken sillä kuka on pätevin ja asiantuntevin.
Niemi väittää, että tarpeeton jargon on kaikkea muuta kuin yhdentekevää. Pahimmillaan käy niin, että etäännyttävä tai vaikeaselkoinen kieli jakaa työyhteisöjä kahtia ja estää ihmisiä löytämästä palveluita. Jargonista ei päästäkään eroon sillä, että kielletään tahtotilat, kyvykkyydet tai muut monia ärsyttävät sanat.
– On pohdittava syitä siihen, miksi ympäripyöreä kielenkäyttö saa jalansijaa. Mitä ihmiset pelkäävät piilottaessaan aivan tavallisia asioita hienojen termien taakse? Entä miksi kukaan ei kehtaa olla se ensimmäinen, joka myöntää olevansa henkilöstöinfossa aivan pihalla?
Laura Niemi
Työelämän tyhjänpuhujat – Jargonin kupla ja miten se puhkaistaan
ISBN 978-951-858-500-1
168 sivua
SKS Kirjat 2024
Lainauksia kirjasta
Käytkö joskus shoppailun jälkeen vessassa? Olet saattanut kokea elämyksen. Helsinkiläisen kauppakeskuksen pisoaareihin on nimittäin liimattu tarroja, joiden mukaan tarjolla on restroom experience eli käymäläkokemus. Wc-kalustefirma ei ole suinkaan ainoa yritys, joka brändää tai myy todellisuudesta irtaantuneilla sanoilla ja markkinointilauseilla. Välillä tuntuu, että yritysten välisessä erottautumiskilpailussa ei ole niin väliäkään, onko reaktio ihastus vai ärsytys, kunhan mainos kiinnittää huomion.
Titteleiden muuntelulla ei voi loputtomiin muuttaa todellisuutta. Kovin myönteinen chief happiness officer muuttuukin herkästi parodiaksi, jos työntekijät ovat tyytymättömiä työoloihin. Tittelin sisältämä lupaus pitää myös lunastaa.
Kun ihminen aloittaa uudessa työssä, hän saattaa alkaa puhua uudella tavalla. Mistä se johtuu? Eikö nykytyöpaikoilla voi olla oma itsensä?
”Valitettavan monet kokevat, että ei voi”, sanoo psykoterapeutti Sirpa Kumpuniemi. – – ”Moni pelkää, että jos näyttää todellisen minänsä, paljastuu, että ei olekaan tarpeeksi hyvä tai aikaansaava”, hän kertoo.
”Miten sinä parastat maailmaa?” kysytään Linkedin-päivityksessä. Parastaa-uudisverbin käyttäjä ei ole tyytynyt tekemään maailmasta parempaa paikkaa. Hän haluaa tehdä siitä parhaan.
Parastamisella on toinenkin merkitys. Alkujaan se on luultavasti yhdistetty leikillisesti verbeistä parantaa ja varastaa. Taustalla on ajatus, että toisen keksimää ei kannata kopioida suoraan vaan jalostaa samalla paremmaksi.
Yritykset toimivat yhä useammin monikansallisesti. Niissä käytetään ulkomaisia järjestelmiä ja tekstejä tuotetaan pohjiin, jotka on suunniteltu englantia varten. Onkin ymmärrettävää, jos työntekijät eivät ehdi ja jaksa ajatella suomeksi. Miksi nähdä vaivaa sen miettimiseen, mitä impakti, managerointi tai disruptio ovat suomeksi, jos asiat hoituvat ilmankin?