Sara Norjan uutuuskirja Alkemian historia vie lukijan kiehtovalle matkalle länsimaisen alkemian historiaan Egyptin Aleksandriasta keisari Rudolf II:n Prahaan, Isaac Newtonin laboratorioon ja August Strindbergin ateljeehen. Tässä blogitekstissään Sara tarjoaa maistiaisen alkemian maailmasta.
Alkemia kukoisti Euroopassa 1100–1600-luvuilla. Sitä pidetään nykyään lähinnä pseudotieteenä, mutta se oli aikanaan ajan hermolla olevaa tiedettä, joka kuvastaa aikansa tiedekäsityksiä. Alkemistisesta henkilökaartista löytyy kaikenkarvaista väkeä. Osa alkemisteista oli vilpittömiä totuudenetsijöitä, tieteentekijöitä, jotka olivat kiinnostuneita materian rakenteesta teoreettisella tasolla viisasten kiven valmistuksen ohella. Osa taas oli silkkaa huijariporukkaa, joka pyrki kahmimaan itselleen kultaa lupailemalla rikkaille mesenaateille alkemistisia ihmeitä. Toki löytyi myös väkeä siltä väliltä. Alkemisteja saatettiin myös syyttää petoksesta, vaikka heidän tarkoitusperänsä olisivat olleet vilpittömät.
Esimerkkinä jälkimmäisestä toimivat nykyisen Saksan alueella 1500-luvulla järjestetyt oikeudenkäynnit alkemistisiin huijauksiin liittyen. Alkemisti joutui niissä oikeuteen mesenaattina toimineen aatelisen kanssa. Usein oikeudenkäynnit päättyivät alkemistin osalta hirsipuuhun tai muuhun kuolemanrangaistukseen, vaikka alkemisti olisi ollut kuinka vilpitön. Esimerkiksi Stuttgartin herttua Friedrich I:n alkemistina toiminut Georg Honauer hirtettiin vuonna 1597. Honaueria syytettiin alkemistisen petoksen lisäksi aateliseksi tekeytymisestä. Friedrich uskoi Honauerin pystyvän transmutaatioon, mutta lisäksi, että tämä pimitti häneltä salaisuuksiaan. Friedrich oli ostanut Honauerin alkemiaa varten runsain määrin rautaa, ja kekseliäs herttua rakennutti siitä Stuttgartin keskustaan yhdeksän metrin korkuisen rautaisen hirsipuun, jonka huomassa epäonninen alkemisti päätti päivänsä.
Alkemisteja syytettiin ainakin Keski-Euroopassa juurikin petoksesta, sillä alkemia itsessään ei ollut rikos siellä. Syytöksiin ei liittynyt ajatuksia esimerkiksi taikuudesta tai harhaopista, vaan alkemististen huijarien – tai sellaisiksi epäiltyjen – nähtiin syyllistyneen nimenomaan petokseen, kun alkemistinen lupaus ei toteutunut. Oikeusvaikeuksiin joutuneet alkemistit olivat alemmista yhteiskuntaluokista tulevia yrittäjiä, jotka joutuivat napit vastakkain aatelisten kanssa. On hyvinkin mahdollista, että suurin osa heistä ei tieten tahtoen yrittänyt huijata mesenaattiaan. He vain eivät onnistuneet alkemistisissa tavoitteissaan.
Joillakin 1500-luvun oikeudenkäyntien alkemisteilla oli mahdollisesti jonkinlainen huijaus mielessä, vaikka he olisivatkin uskoneet alkemian mahdollisuuksiin. Vuonna 1574 nykyisen Saksan alueella pidettiin oikeudenkäynti, jossa Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Julius nosti kanteen palveluksessaan olleita alkemisteja vastaan. Alkemisteja syytettiin muun muassa rahavarkaudesta, lemmenjuoman ja näkymättömyystaian valmistamisesta sekä muusta magiasta, herttuan huoneen avainten kopioinnista, asiakirjojen varastamisesta, erään lähetin murhasta ja vielä yrityksestä myrkyttää herttuatar Hedwig. Aikamoinen lista syytöksiä siis! Näiden syytösten lisäksi alkemistit eivät olleet täyttäneet alkemistisia lupauksiaan herttualle.
Kyseiset alkemistit olivat Philipp Sömmering, Heinrich Schombach sekä Heinrichin vaimo Anna Maria Zieglerin. Juuri Anna oli rikossyytöksen keskiössä. Vaikka hän myönsi vasta kidutuksen myötä olleensa osallisena murhassa ja myrkytyksessä (eikä kidutuksen tuoma tieto toki ole luotettavaa), alkemistisia syytteitä Anna ei voinut paeta. Hän harjoitti hovissa alkemiaa avoimesti Wolfenbüttelissä sijaitsevassa laboratoriossaan, ja lahjoitti Julius-herttualle kirjoittamansa alkemistisen käsikirjoitusteoksen.
Anna, Philipp ja Heinrich kokivat karmean kuolemantuomion. Heidän oikeudenkäynnistään johtuen meille on kuitenkin säilynyt runsain määrin dokumentaatiota Annan alkemiasta. Anna yritti valmistaa viisasten kiveä ja saada aikaiseksi metallien transmutaatiota. Hän tavoitteli käytännöllisiä lopputuloksia ja oli mitä ilmeisimmin vakuuttunut alkemian mahdollisuuksista.
Vakavailmeinen apina ihmisvaatteissa kuvastaa alkemian turhuutta.
Alkemiaa satirisoitiin monella tavoin esimerkiksi 1500–1600-luvuilla. Alkemistinen huijaus oli ainakin syytösten osalta todellisuutta uuden ajan alussa, eli satiirille ahnaasta alkemistista oli jotakin todellisuuspohjaa – vaikka kaikki alkemistit eivät tietenkään olleet rahan perässä kieli pitkänä vaeltavia huijareita. Euroopassa kirjoitettiin näytelmiä epäonnistuneista huijarialkemisteista, ja pilkkakuvia maalattiin ja piirrettiin, kuten oheinen David Teniers nuoremman työhön perustuva printti kertoo. Kuvassa alkemisti esitetään vaatteisiin pukeutuneena apinana, joka vahtii alkemistisen tulensa lämpötilaa. Kuvatekstissä lukee ”Le Plaisir des Fous” eli ”hullujen huvi”. Apinahahmoa käytettiin ylipäänsä keskiajalla ja uuden ajan alussa symbolina peilaamaan ihmisen turhuuksia ja tyhmyyksiä. Vakavailmeinen apina ihmisvaatteissa kuvastaa alkemian turhuutta.
Alkemia saattoi uuden ajan alun taiteilijoiden mielestä olla turhaa. Siihen on myöhemminkin suhtauduttu väheksyen, kuten jotkut 1900-luvun alkupuoliskolla kirjoitetut alkemian historiaa käsittelevät tutkimukset osoittavat. Alkemian historia on kuitenkin kaikkea muuta kuin turhuutta. Sitä tarkastellessa voidaan ihastella ihmisen uteliaisuutta, kekseliäisyyttä ja loputonta sinnikkyyttä, tieteentekoa esimodernina aikana, monimutkaista symbolikieltä ja kattavia kulttuurivaikutuksia. Alkemia kietoutuukin länsimaiseen kulttuurihistoriaan kuin häntäänsä syövä ouroboros-käärme, alkemian prosessien jatkuvan kiertokulun symboli.
Kuvalähde: A monkey-alchemist pumps a bellows in a laboratory; alluding to the vanity of alchemy. Process print after J.P. Le Bas after D. Teniers the Younger. Wellcome Collection. Public Domain.
Kirjan kansikuva: Timo Numminen
FT Sara Norja on kirjailija ja alkemian historiaan erikoistunut kielentutkija. Väitöskirjassaan hän tutki varhaisia englanninkielisiä alkemistisia käsikirjoitustekstejä ja toi kaikkien ulottuville arkistoihin hautautuneen keskiaikaisen The Mirror of Alchemy -teoksen, eräänlaisen alkemian alkeisoppaan. Sara on syntynyt Englannissa, mutta asunut suurimman osan elämästään Helsingissä. Kaksikielisyys värittää hänen elämäänsä ja kirjallista tuotantoaan. Sara kirjoittaa fiktiota ja runoutta sekä englanniksi että suomeksi. Alkemian historia on hänen esikoistietokirjansa.