Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n historiasta vuosina 1989–2001 kertova teos avaa mielenkiintoisen näkökulman 1990-luvun laman kriisivuosiin ja niitä seuranneeseen suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan muutokseen.
Taloudellinen nousukausi, koulutustason kasvu ja yksilöllisyyden ihannointi saivat 1980-luvulla tutkijat ennustamaan Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n loppua. Toisin kävi. Suomi sukelsi talouslamaan, ja kesällä 1992 joka viides SAK:n jäsen oli työttömänä tai lomautettuna. SAK ei lamaantunut, ja sen jäsenmäärä kasvoi suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
Lamavuodet 1990-luvun alussa olivat raskasta aikaa niin työmarkkinaosapuolille kuin koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Suurtyöttömyys koetteli ammattiliittojen kassoja, ja vuonna 1993 tilanne alkoi kärjistyä, kun laman alussa työttömäksi jääneet alkoivat joukoittain pudota ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ulkopuolelle. Palkansaajajärjestöt kokivat yhteistyön Esko Ahon hallituksen kanssa vaikeaksi, ja ilmassa häilyi yleislakon uhka. SAK oli huolissaan siitä, että tilanne voisi johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen ja laajoihin levottomuuksiin. Jälkikäteen keskusjärjestö arvioi toimineensa kriisivuosien aikana varaventtiilinä, joka kanavoi vihaisten työttömien paineen hallituiksi mielenilmauksiksi.
”Minä toivoisin, että historian kirjoittajat joskus antaisivat arvoa sille, että vaikka meistä ei silloin kaikki tykänneet, niin me kuitenkin ehkä toimimme täällä yhteiskunnassa rauhan kannalta tärkeässä roolissa kanavoiden hallitusti tämän ihmisten tyytymättömyyden niinä vuosina”, kuvailee Lauri Ihalainen SAK:n toimintaa 1990-luvun lamavuosien aikana.
Laman jälkeinen talouskasvu, rakennemuutos, EU-jäsenuus ja Nokian nousu muuttivat peruuttamattomasti koko Suomea, ja monien ammattiliittojen jäsenmäärät kääntyivät vähitellen laskuun. Keskusjärjestö SAK pysyi kuitenkin kolmikantaisen työmarkkinapolitiikan kulmakivenä, joka on vaikuttanut vuosikymmenten ajan jokaisen suomalaisen elämään, ostovoimaan, sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin.
SAK:n yhteiskunnallinen rooli kasvaa usein kriisien aikaan, ja keskusjärjestö on 2010-luvulta alkaen joutunut usein puolustuskannalle palkansaajien ja työttömien asemaa heikentävää politiikkaa vastaan. SAK:n historia tarjoaa kiinnostavaa poliittista perspektiiviä myös nykyhetkeen – esimerkiksi talven 2023–2024 umpisolmu suomalaisessa työmarkkinapolitiikassa muistuttaa monella tavalla 1990-luvun lamavuosien asetelmaa. Tuolloin tilanne raukesi, kun yhteiskunnassa palattiin yhteistyölle perustuvan kolmikantaisen neuvottelun tielle.
Sosiaalipsykologi ja historioitsija Eemeli Hakokönkään kirjoittama Lamaantumaton-historiateos avaa mielenkiintoisen näkymän Suomen suurimman palkansaajakeskusjärjestön SAK:n toimintaan 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Samalla se tarkastelee koko suomalaisen yhteiskunnan lähihistoriaa aikakaudella, joka muutti niin Suomen sisäisiä suhteita kuin asemaa maailmassa.
Eemeli Hakoköngäs
Lamaantumaton – SAK 1989–2001
978-951-858-539-1
534 sivua
SKS Kirjat 2024