Suomen pronssi- ja rautakautiset muinaislinnat ovat kiehtovimpia maastossa edelleen näkyviä jälkiä esihistoriallisesta ajasta. Harri Ahosen kirja opastaa retkeilijän ja luonnossa liikkujan tutustumaan näihin mielenkiintoisiin kohteisiin.
Meren, järvien ja jokien rantamailla kohoavat muinaislinnat hallitsivat maisemaa Suomessa noin tuhat vuotta sitten. Linnavuorien eli muinaislinnojen ketju levittäytyy kuin kilpi läntiseltä Uudeltamaalta Kokemäenjoelle saakka. Niitä kohoaa myös Vanajavesistön sekä Päijänteen ja Saimaan jylhillä rannoilla.
Suomessa muinaislinnoja rakennettiin pronssikauden loppupuolelta aina keskiajan alkuun asti, ja Museovirasto on arkeologisissa kartoituksissaan vahvistanut niitä olevan ainakin 80 – mahdollisesti jopa enemmän. Linnavuoria tarvittiin rantojen vartiointiin ja puolustukseen erityisesti myöhäisrautakauden (n. 800–1200) levottomalla viikinkiajalla, jolloin ryöstöretket uhkasivat usein rannikoita. Monet muinaislinnoista saattoivat olla käytössä vielä keskiajan alkupuolella, kun Ruotsin ja Novgorodin valtakamppailu ulottui nykyisen eteläisen Suomen alueelle.
Korkeille paikoille rakennetut linnavuoret kohosivat vesistöjen varrella, mikä tänä päivänä voi olla karttaa katsomalla aluksi vaikea hahmottaa. Tuhat vuotta on kuitenkin pitkä aika, ja maisema on muinaislinnojen ajoista muuttunut paljon. Vedenpinnan lasku tai maanpinnan nousu on helposti havaittavissa jos vierailee esimerkiksi nykyisen Varsinais-Suomen linnavuorilla: meri näkyy paikoin, mutta nyt se on kaukana. Historiasta kiinnostunut retkeilijä tarvitsee kuitenkin vain hieman mielikuvitusta hahmottaakseen linnavuoren sijainnin merkittävyyden.
Muinaislinnoja suojasi yleensä paaluvarustus, jonka perustana oli tavallisesti mäki- ja kivivalli. Sisäänkäyntiä suojasivat linnoitetut porttisolat. Joidenkin pienten muinaislinnojen sisäpuolella oli mahdollisesti vain yksinkertainen nuotiopaikka, mutta suurimmilla linnavuorilla on ollut pysyvämpään läsnäoloon viittaavia kivisiä ja puisia rakennuksia uuneineen. Tänä päivänä muinaislinnojen pronssi- ja rautakautiset varustukset erottuvat maastossa vaihtelevasti – selkeimmin havaittavissa on yleensä sisäänkäyntinä toimineen porttisolan paikka. Joitakin tunnettuja kohteita on myös ennallistettu, esimerkiksi Hattulassa sijaitsevan Tenholan linnavuoren laelle on rakennettu alkuperäistä jäljittelevä hirsinen vallivarustus.
Useimmat muinaislinnat eivät ole virallisia vierailukohteita, mutta kaikkiin saa silti käydä tutustumassa. Liikkuminen muinaisjäännösalueella on sallittua, mutta vaatii toki vastuullisuutta. Muinaismuistolain rauhoittamat linnavuoret ovat korvaamattomia tietolähteitä esihistoriallisesta ajasta.
Historioitsija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Harri Ahosen Muinaislinnat ja linnavuoret -opas vie lukijan tuhat vuotta ajassa taaksepäin ja esittelee yli 80 muinaislinnaa Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Kymen, Pirkanmaan, Satakunnan, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueilla. Kartoilla ja Ahosen ottamilla valokuvilla varustettu teos tarjoaa hyviä vinkkejä näihin kiehtoviin muinaiskohteisiin tutustumiseen ja ympäröivässä maastossa liikkumiseen.
Retkeilijälle ja luonnossa liikkujalle muinaislinnat ovat mielenkiintoisia paikkoja tutustua esihistoriallisen ajan jälkiin – ne ovat Suomessa harvinaisia maastossa edelleen erottuvia merkkejä pronssi- ja rautakauden elämästä. Erityisen tunnettuja ja upeita kohteita ovat vaikkapa Porvoon Iso Linnanmäki ja Liedon Vanhalinna, mutta päiväretkille kannattaa lähteä myös metsän siimeksessä piilotteleviin vähemmän tunnettuihin kohteisiin.
”Muinaislinnoihin tutustuminen kannattaa aloittaa heti alkukeväästä, kun lumet ovat sulaneet ja kasvillisuus vielä harvaa. Silloin muinaislinnojen muurirakenteet tulevat paremmin esille. Yksi kirjassa esitellyistä suosikkikohteistani on Valkeakoskella sijaitseva Rapolan muinaislinna. Paikkaa on entisöity ja siellä kulkiessa saa hyvän käsityksen linnavuoren merkittävästä koosta. Rapolan linnavuori on hieno paikka sekä historiallisesti että ympäröivän luonnon ja maiseman takia” Ahonen vinkkaa.
Harri Ahonen
Muinaislinnat ja linnavuoret – Historiallisia retkikohteita
ISBN 978-951-858-501-8
109 sivua
SKS Kirjat 2024