Legendaaristen elokuvantekijöiden elämäntyö kertoo pohjoisen alkuperäiskansan katoavasta kulttuurista ja arktisten alueiden kriisistä.

Dokumentaristit Anastasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio ovat tehneet elämäntyönsä Jamalin nenetsien katoavaa elämäntapaa dokumentoiden. Heidän elämäntyönsä on nyt koottu kirjaksi Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa.

Petr Serotteto, nenetsinimeltään Hati, lassoaa suopungilla vetoporon. Pekka Lehmuskallio, huhtikuu 1991.

Nenetsit ovat Venäjän federaation suurin uralilaiseen kieliryhmään kuuluva alkuperäiskansa. Heidän kotinsa on Jamal, Pohjois-Siperiassa vauhdilla sulavien merijäiden ja ikiroudan välissä sijaitseva myyttinen maa. Pohjoiset kansat ovat aina joutuneet kamppailemaan elämänsä ja elinkeinojensa puolesta. Nyt heidän tilanteensa on vaikeampi kuin koskaan. Arktinen syvämuisti, sukupolvelta toiselle siirtyvän tiedon ketju, on katkeamassa.

Tuulten kinostamien lumivallien ja Linnunradan tähdistön välissä nenetsit jutaavat porojaan pitkissä raidoissa pohjoiseen ja takaisin tutuiksi tulleita polkujaan, joilla elämälle on tarkoin määrätty rytminsä ja aikansa vasomiselle, ravinnon etsimiselle, levolle ja liikkeelle. Ongelma vain on, että tundran poromiesten perinteiden yli vedettiin kaasuputkien, rautateiden ja kaupunkien linjaukset. Teollisuuden kuilut ovat imaisseet nenetsien elämäntavat, myytit ja jumalat, jotka korvautuivat kiiltävillä moottorikelkoilla. – – Meidän elinaikanamme nenetseistä on tullut tundran lainsuojattomia.

Kirsikka Moring

Elokuvantekijä Markku Lehmuskallio on dokumentoinut nenetsien katoavaa kulttuuria 1990-luvulta lähtien. Hän on tehnyt yhteensä 28 elokuvaa, joista 18 yhdessä Anastasia Lapsuin kanssa. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä – elokuvantekijät jättävät jäähyväisiä tundralle. Uutuuskirja Jäähyväiset tundralle kuvaa pohjoista elämäntapaa nomadikulttuurin ja poronhoidon viimeisellä reunalla.

Matkasimme lumituhruisella tundralla, jolta ei erottanut maata, ei taivasta, oli vain luunvalkoinen tila, johon yllättäen ilmestyi poropaimen valjakkoineen – ja sitten hän oli poissa. Näky oli minulle ennen kokematon, kangastuksen omainen, pelottavakin. Näky oli niin voimakas, että se synnytti elokuvan Poron hahmossa pitkin taivaankaarta.

Markku Lehmuskallio

Kirjassa Anastasia Lapsui, syntyperäinen nenetsi, kuvaa ainutlaatuisesti šamaanirituaalin ja johdattaa nenetsien maailmankuvaan, jossa kaikelle on oma jumalansa ja elämälle tarkoin määrätty ikiaikainen rytminsä. Lapsui on tehnyt kymmeniä dokumentteja ja näytelmäelokuvia arkaaisen pohjoisen kulttuurin ja modernin teknologian törmäyksistä yhdessä Markku Lehmuskallion kanssa. Elokuvissa ovat läsnä Lapsuin oman elämän kokemukset.

Anastasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio

Kasvoin paimentolaisperheessä tundralla. Perheelläni oli pyhä reki, kuten kaikilla nenetseillä. Reessä säilytettiin perheemme suojelijoita. Perheemme jokapäiväisenä suojelijana oli nyterma, isoisäni sielu. Meidän nytermaamme en koskaan pelännyt. Kuinka olisin voinut pelätä isäni isää? Tosin hän oli kuollut jo ennen syntymääni. Kesät talvet, yöt ja päivät kodan makuualustoilla istui mieshahmo, nukke, joka oli puettu poronnahkaiseen turkkiin ja poronnahkasaappaisiin. Nukessa sijaitsi isoisäni sielu.

Anastasia Lapsui

Kirjan runsas kuvitus on Pekka Lehmuskallion kamerasta. Hänen valokuvansa Jamalilta hehkuvat polttavien pakkasten ja yhtä polttavien helteiden välillä. Lehmuskallio on toiminut still-kuvaajana veljensä elokuvissa Inuksuk ja Poron hahmossa pitkin taivaankaarta, josta tämän kirjan kuvat ovat syntyneet. Kuviin ovat tallentuneet neljän vuodenajan, erityisesti talven, valojen erikoiset vaihtelut ja risteymät, joissa valkoinen häikäisee ja mustalla on sata sävyä. Arktisiin alueisiin perehtynyt toimittaja Kirsikka Moring on kirjoittanut teokseen johdannon.

Pekka Lehmuskallio

Eivät ainoastaan Jamalin nenetsit vaan koko ihmiskunta on uuden edessä. Ei vain merijää vaan myös syvien maakerrosten ikijää sulaa. Ilmastonmuutos on vain yksi ongelma, josta seuraa luonnon monimuotoisuuden haurastuminen. Tundran rikas elämä on kaupankäynnissä kaasuakin keveämpää. Mikä on luonnon todellinen arvo, sen merkitys elämän jatkumiselle? Nenetsien historia opettaa, ettei kysymys ole ihmiskunnalle uusi, mutta nyt se on pakollinen. Nomadikulttuuria ei voi palauttaa. Ehkä voimme tallentaa siitä palasia yhteiseen muistiimme.

Kirsikka Moring
Kirsikka Moring. Kuva: Kari Pekonen.

Anastasia Lapsui, Markku Lehmuskallio, Pekka Lehmuskallio, Kirsikka Moring
Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa
ISBN 978-951-858-476-9
SKS Kirjat 2023