Millaista on työskennellä kustantamossa? Tässä artikkelissa kysymykseen vastaa Ida Kiikkerä, joka suoritti korkeakouluharjoittelunsa meillä syksyllä 2022.
Oli aurinkoinen kesäkuun päivä, kun ensimmäisen kerran kävin SKS Kirjat -kustantamon toimistolla. Olin tullut työhaastatteluun ja hain korkeakouluharjoittelijan paikkaa tulevaksi syksyksi. SKS Kirjat kustantaa monipuolisesti tietokirjallisuutta sekä äidinkielen sähköistä oppimateriaalia, Älyä. Harjoittelupaikka kiinnosti, koska olin yliopisto-opintojeni alusta saakka haaveillut kustannustoimittajan työstä. Ennen haastattelua istuin Fredan Relovessa, haastattelu jännitti ja ison latten siemailu auttoi rauhoittumaan. Viereisessä pöydässä joku ikäiseni tyyppi luki keskittyneesti paksua fantasiakirjaa – miksei minulla ollut kirjaa mukanani? Haastattelun piti kestää 45 minuuttia, minun haastatteluni kesti tunnin ja 20 minuuttia. En muista puhuneeni mistään muusta kuin Tiiliskivi-palkinnosta ja päiväkirjan kirjoittamisesta. Se riitti, koska sain paikan. Kiljahdin onnesta kuumana kesäpäivänä kasvihuoneen portailla kustannustoimittaja Katrilta saadun puhelun päätteeksi. Pääsisin oman alan töihin!
Olen aloittanut kirjallisuustieteen opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2019, ja harjoittelu ajoittui siis opintojeni puolivälin paikkeille. Hain aikoinaan opiskelemaan kirjallisuustiedettä, koska olen pienestä pitäen lukenut paljon ja ollut kiinnostunut kirjallisuudesta. Kirjojen lisäksi myös kulttuurin ilmiöt ovat kiehtoneet minua aina, ja kirjallisuudentutkimus antaa avaimia myös niiden ymmärtämiseen. Koen kirjallisuustieteen suurpiirteiselle ja vähän kaikesta helposti innostuvalle luonteelleni sopivan vapaana tieteenalana. Kirjallisuustieteen pääaineopintojen ohella olen suorittanut muun muassa suomen kielen perus- ja aineopinnot sekä viestinnän ja mediatutkimuksen opintoja. Opin kuitenkin parhaiten tekemällä ja siksi tarvitsin tätä harjoittelua. Minulla oli palo päästä kokeilemaan, miten kursseilta haalittua tietoa voi soveltaa työelämässä.
Syyskuun alussa olin Bulevardilla kirjasyksyn avajaisbileissä ja juhlissa pääsin ensimmäistä kertaa työhaastatteluni jälkeen tutustumaan toimiston tiloihin, kustantamon väkeen sekä moniin kirjantekijöihin ja kustantamon yhteistyökumppaneihin. Vaikka jännitti mennä juhliin, joista en tuntenut ketään, oli oloni heti tervetullut. Toimisto tuntui kotoisalta jo silloin. Ensimmäinen oikea työpäiväni harjoittelijana oli vasta muutama viikko juhlien jälkeen. Syyskuinen aamu oli raikas, istuin Ruttopuistossa matcha latteni kanssa ja mietin, mitä seuraavaksi tapahtuu. En tiennyt kirjojen kustantamisesta mitään.
Ensimmäisinä työpäivinä olin kuin Bambi, joka ensimmäistä kertaa ihmettelee niityllä eteen avautunutta uutta ja ihmeellistä maailmaa. Monta uutta salasanaa, työpuhelin ja -kone. En osannut edes vastata uuteen puhelimeeni. Sain heti oikolukuun kolme tekeillä ollutta kirjaa. Se rauhoitti – olen hyvä lukija. Sain myös kattavan ohjeistuksen jokaiseen työtehtävään ja kansiotolkulla materiaaleja, jotka auttaisivat tekstinkäsittelyssä. Vaikka paljon tietoa ja asiaa annettiin nopeasti, harjoitteluani ohjannut kustannustoimittaja Anna huolehti siitä, että sisäistin jo heti harjoittelun alussa kustannustoimittajan työn luonteen.
Ensimmäisten työtehtävien jälkeen tein mielin määrin lisää oikolukua, hakemistoja, lähdeluetteloita ja kaikenlaisia listoja eri tarkoituksiin. Sain lukea, kirjoittaa, tuottaa sisältöartikkeleita, kehitellä uusia sosiaalisen median sisältöjä, keittää kahvia, kuunnella ja oppia uutta. Sain keskustella kirjoista, pohtia kuka lukee ja minkälaiset kirjat kiinnostavat. Esittelin saapuneita käsikirjoituksia ja jaoin omia ajatuksiani. Myin kirjoja messuilla, rakensin ja purin messuosastoja. Opin, mitä tarkoittaa, kun kirja painetaan offsetina ja millainen on kirja, jonka paperin opasiteetti on liian pieni. Kustannusalan sanaston haltuunotto on tapahtunut vähitellen, mutta se on ollut yksi keskeisimpiä opittuja asioita harjoitteluni aikana. Nämä uudet sanat ovat tulevan työelämäni pique ja soutenu.
Kolmen kuukauden harjoittelujakson aikana riemuitsin siitä, kuinka olen saanut sovittaa yhteen työtehtävät ja oman luovuuteni. Ideoitani kuunneltiin ja toteutettiin paljon, markkinointitiimin Tommi ja Marianne antoivat melko vapaat kädet tehdä ja kokeilla eri juttuja esimerkiksi sosiaalisen median sisältöjen suhteen. Se sai luottamaan omaan osaamiseen. Myynnin ja markkinoinnin työtehtävien parissa valkeni Suomen kirja-alan tila ja kirjallisuuden merkitys 2020-luvun yhteiskunnassa. Harjoittelun aikana löysin itsestäni uuden, myyntihenkisen puolen, jonka olemassaoloa en ollut aiemmin tunnistanut.
Vaikka pidin paljon tavallisista työpäivistä toimistolla, viihdyn parhaiten siellä, missä ihmiset ovat. Siksi oli kiva päästä mukaan syksyn kirjallisuustapahtumiin. Valtavat Helsingin Kirjamessut ja oma kirjallinen kekri-iltamme kirjagalleria Laterna Magicassa olivat mielestäni syksyn hauskimpia työpäiviä. Tapasin syksyn aikana paljon uusia ihmisiä, kustannusalalla työskenteleviä tyyppejä, freelancereita, kirjakauppiaita, kirjailijoita ja totta kai myös lukijoita. Se oli ihanaa. Monet kohtaamiset vahvistivat tunnetta siitä, että tällä alalla on minun paikkani. Konkretisoitui, että on olemassa muitakin, joiden intohimona on kulttuuri, kieli ja tekstin voima.
Harjoittelijan arki oli vaiherikasta, koska elin koko harjoitteluni ajan levällään kahdessa kaupungissa. Sunnuntai-illasta torstaihin asuin kotikotona Espoossa ja viikonlopuiksi matkustin opiskelukaupunkiini Tampereelle tanssiharrastuksen perässä. Tein yleensä perjantait etänä, mikä sopi minulle mainiosti. SKS Kirjat oli etätyöskentelyn suhteen harjoittelupaikkana joustava, se oli minulle tärkeä juttu. Kustantamoharjoittelu antoi paljon – pienessä kustantamossa pääsin tutustumaan lähes kaikkiin kustantamon tehtäviin ja kirja-alan kuvioihin. Sain harjoitteluni aikana kokonaisvaltaisen kuvan siitä, miten ideasta tulee lopulta valmis kirja, ja miten se ilmestymisensä jälkeen löytää omat lukijansa.
Vaikka kustantamoharjoitteluni on nyt ohi, tuntuu että tästä kaikki vasta oikeasti alkaa. Bulevardin arkea (ja yläkerran Rufus-koiraa) ikävöin varmasti jo ensi viikolla. Kiitos kuluneesta syksystä koko kustantamon väelle!
Ida Kiikkerä