Egyptologi Mia Meri ja viisi yllättävän tuttua keksintöä Niilin valtakunnasta

Tämän jutun Vieraskirjaamme on kirjoittanut egyptologi Mia Meri, jonka teos Egypti – Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä ilmestyi vuonna 2020 osana Amos Rexin taidemuseossa nähtyä Egyptin loisto -näyttelyä. Meri esittelee viisi nykyihmiselle hyvinkin tuttua keksintöä, jotka juontavat juurensa muinaisesta Egyptistä. Ne osoittavat, että faraoiden ajan Niilin valtakunta näkyy edelleen elämässämme yllättävän arkipäiväisissäkin asioissa.

1. Työntekijöiden oikeus vapaa-aikaan

Egyptiläisten vuosi jakaantui kolmeen vuodenaikaan: sadonkorjuukauteen, tulvakauteen ja kylvökauteen. Tulvavakaudella, joka kesti noin kesäkuun lopusta lokakuun alkuun, ihmiset eivät voineet työskennellä veden peittämillä pelloilla. He eivät kuitenkaan lomailleet, vaan lähtivät usein töihin esimerkiksi valtion rakennusprojekteihin, joista heille maksettiin palkkaa. Mutta ei elämä muinaisessa Egyptissä ollut pelkkää työntekoa. 

Egyptiläisten viikko kesti kymmenen vuorokautta, jonka lopussa oli kaksi lomapäivää eli viikonloppu. Myös lukuisat juhlapyhät ja kyläneuvostojen eli kenbetien kokouspäivät olivat lomapäiviä. Deir el-Medinan haudanrakentajien kylästä säilyneistä teksteistä tiedämme myös, että ihmisillä oli mahdollisuus anoa lomaa töistä monista eri syistä, ja sairaslomaakin sai tarvittaessa. 

Muinaisessa Egyptissä ei ollut käytössä rahaa, joten palkat maksettiin viljana ja erilaisina yleishyödykkeinä. Esimerkiksi Deir el-Medinassa ihmiset saivat osan palkastaan kotiapulaisten muodossa. Kylässä työskenteli useampi palvelija, jotka viettivät tietyn määrän päiviä kunkin haudankaivajan kotona auttamassa näitä kotitöissä. Kun Ramses III:n (n. 1184–1153 eaa.) hallintokauden loppuaikana Egyptin keskusvalta alkoi heikentyä ja Deir el-Medinan asukkaat eivät saaneet heille kuuluvia palkkojaan, he kieltäytyivät tekemästä töitä ja tulivat samalla keksineeksi lakkoilun.

Kiitos siis muinaisille egyptiläisille viikonlopuista ja muista työntekijöiden perusoikeuksista!

2. Kahdenkymmenenneljän tunnin kello

Sanotaan, että lomalla ei tarvitse katsella kelloa, mutta se on kyllä puppua. Jos mielii ehtiä museoon tai viimeiseen Suomenlinnan lauttaan, kannattaa välillä vilkuilla kelloakin. 

Meidän käyttämämme 12 ja 24 tunnin kellot ovat molemmat muinaisten egyptiläisten keksintöä. He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin ja sen 12:een päivän ja 12:een yön tuntiin. Työaika oli tarkkaan määrätty, ja esimerkiksi Kuninkaiden laaksosta on löydetty aurinkokello, jonka avulla työläiset todennäköisesti seurasivat työaikaansa.

Myös vuoden jakaminen 12 kuukauteen on muinaisten egyptiläisten keksintö. Jokaisessa kuukaudessa oli 30 päivää eli kolme kymmenpäiväistä viikkoa. Näin vuoden loppuun jäi viisi “ylimääräistä” päivää, jolloin juhlittiin vuoden vaihtumista. Myös niin kutsuttu uudenvuoden pullo oli muinaista egyptiläistä keksintöä, mutta siitä ei välttämättä kannattanut ottaa huikkaa. Nämä pullot täytettiin Niilin vedellä, ja ne annettiin ystäville lahjaksi tuomaan onnea – vähän kuin modernit keväällä annettavat pääsiäisvitsat. Kirjastani Egypti – Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä löytyy kuva tällaisesta pullosta.

3. Purjeveneet

Omaan lapsuuteeni kuuluivat lukuisat purjehdusreissut isäni rakentamalla purjeveneellä. Iso valkoinen purje ja sinisenä hohtava meri. Onko mitään ihanampaa!

Tästäkin näkymästä saamme itse asiassa kiittää muinaisia egyptiläisiä, sillä he nähtävästi keksivät purjeen. Tähän viittaa se, että Egyptistä on löydetty maailman vanhin kuva purjeesta. Tämä piirros on nykyään British Museumissa esillä olevan ruukun (esine-ID EA36326) kyljessä, ja sen voi nähdä museon sivuilla.

Egyptiläisille veneet olivat todella tärkeitä, sillä lähes kaikki egyptiläiset asuivat Niilin varrella. Vesitiet olivat myös vaivattomin tapa liikkua paikasta toiseen. Halutessaan matkata pohjoiseen egyptiläiset laskivat purjeensa ja antoivat virran kuljettaa heitä. Halutessaan kulkea vastavirtaan etelään egyptiläisten tarvitsi vain nostaa purjeet, sillä Egyptissä ilmavirrat kulkevat usein pohjoisesta etelään.

4. Lautapelit

Lomalla ja viikonloppuisin on vihdoin aikaa vain oleskella ja silloin on mukavaa pelata perheen tai kavereiden kera lautapelejä. Luonnollisesti aloitin lapsena aina Afrikan tähden pelaamisen Kairosta. Mutta lautapelitkin olivat tuttua ajanvietettä jo muinaisessa Egyptissä. Maailman vanhimmat lautapelit ovat todennäköisesti olleen mancalan tyyppisiä pelejä. Mancalassa maahan kaivetaan kuoppia ja niihin laitetaan kiviä, jotka pelaajat yrittävät kuljettaa omiin kotikuoppiinsa tiettyjä sääntöjä seuraten. Hiekkaan tehdyt kuopat eivät kuitenkaan ole säilyneet, mutta näitä pelejä pelataan edelleen yleisesti muun muassa Afrikassa.

Maailman vanhin löydetty pelilauta lienee egyptiläinen mehen. Mehenin pelilauta kuvaa käärmettä, jonka ruumis muodostaa spiraalin muotoisen pelilaudan. Pelin sääntöjä ei tiedetä, mutta sitä on voinut pelata kuvista päätellen kahdesta kuuteen henkilöä. Meheniä pelattiin vain vanhalle valtakunnalle (n. 2686–2125 eaa.) saakka, jolloin se katoaa kuvastosta ja suosituimmaksi peliksi nousee senet. Tämän lautapelin säännöt eivät ole säilyneet, mutta säilyneiden viittausten perusteella ne on rekonstruoitu, ja Amos Rex julkaisi Egyptin loisto -näyttelyn yhteydessä senetistä yhden version. Tämä kahden hengen pelattava peli oli niin suosittua ajanvietettä, että Tutankhamonin haudasta on löydetty useita senet-pelilautoja, ja esimerkiksi Ramses II:n päävaimo Nefertarin haudassa hänet on maalattu pelaamassa senetiä.

Tutankhamonin aikana Egyptissä pelattiin myös Urin peliä, joka oli lähtöisin Mesopotamiasta nykyisen Irakin alueelta. Tämäkin pelin säännöt on onnistuttu rekonstruoimaan ja ne on julkaistu esimerkiksi Suomen Egyptologisen Seuran julkaisemassa Kirjuri-lehden numerossa 2/2018.

Toisin kuin sosiaalisessa mediassa usein väitetään, nopat eivät olleet muinaisten egyptiläisten keksimiä. Muinaiset egyptiläiset käyttivät heittotikkuja noppien sijaan. Egyptistä löytyy kuitenkin noppia kreikkalais-roomalaiselta ajalta (332 eaa.–395 jaa.), sillä kreikkalaiset toivat nopan Egyptiin.

5. Lainasanat

Olin vastikään sukulaislapseni nimiäisjuhlassa ja lapselle annettiin nimi, joka on lähtöisin Lähi-idästä. Auringonpaisteessa juhliessani mietin, miten moni perisuomalaiseksi mielletty nimi tulee Raamatun myötä Lähi-idästä. 

Muinaisesta Egyptistä meille on säilynyt kuitenkin yksi nimi, joka on edelleen aktiivisessa käytössä: Susanna. Muinaisen egyptin kielessä lootus oli seshen. Egyptiläiset eivät kirjoittaneet vokaaleja, joten emme tiedä, miten seshen olisi oikeasti äännetty. Hepreaksi lootus tai lumme on shoshan.

Toinen Suomessa käytetty, mutta nykyään harvinaiseksi käynyt nimi, joka tulee muinaisesta Egyptistä, on Mooses. Mooses tulee sanasta mes ‘syntynyt’ tai mes-su ‘hän on syntynyt’. Esimerkiksi farao Ramses on Ra-mes-su eli ‘Rasta syntynyt’.

Kesään kuuluvat myös häät ja sitä kautta polttarit. Eräs ystäväni vietti polttareitaan Lumikiksi puettuna. Tarinan mukaan Lumikin hiukset olivat mustat kuin eebenpuu, joka on myös lainasana egyptistä: hebenu eli eebenpuu.

Omiin kesämuistoihini kuuluu myös isojen purkkapallojen puhaltelu, kun kävelin saaristossa peltojen keskellä. Kumi on sekin lainasana muinaisesta egyptistä. Egyptiksi kumi oli gemyt, josta se kulkeutui kreikan ja latinan kautta meille suomeen.

Kesähelteiden jälkeen koittavasta villasukkakaudesta saa Suomessa nauttia pitkään. Ja kyllä, kudotut villasukathan ovat myös egyptiläinen keksintö!

Maailman vanhimmat löytyneet villasukat (esine-ID 2085&A-1900) majailevat nykyään Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. Sosiaalisessa mediassa nämäkin sukat on tituleerattu muinaisiksi egyptiläisiksi ja yhdistetty faraoihin, mutta ne ovat itse asiassa aikaisintaan roomalaiskaudelta. Näin ollen on epätodennäköistä, että faraot olisivat koskaan tallustelleet villasukissa.

Lisää muinaisen Egyptin kiehtovasta maailmasta voit lukea Mia Merin kirjasta Egypti – Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä >>