Retkeilytoimittaja Päivi Mattilan ja valokuvaaja Teemu Saloriutan kirja vie lukijan retkelle maamme luonnontilaisimpiin metsiin. Ikimetsät ovat tänä päivänä käyneet niin harvinaisiksi, että niihin pitää osata hakeutua tarkoituksella.
Polku johtaa etelärannikon urbaaniin tammilehtoon, kiemurtelee keskisuomalaiseen hongistoon, nousee tykkylumen muovaamaan vaarakuusikkoon ja vie vaeltajan Lapin laajoihin erämaihin. Jossain kohoaa satojen vuosien ikäisiä mäntyjä, ja toisaalla sammaleisissa kuusikoissa vallitsee satujen peikkometsän tuntu. Metsän kätköissä viihtyvät tikat, kuukkelit, majavat ja monet muut lajit.
Villinä ja vapaana kehittyneessä luonnonmetsässä saa kokea löytöretkeilijän riemua. Ikimetsä houkuttelee kulkemaan yhä syvemmälle ja syvemmälle, nousemaan vielä seuraavallekin mäelle, koska maisema on niin tavattoman monimuotoinen. Tältä muissakin suomalaisissa metsissä näytti satoja vuosia sitten.
Uutuusteos Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle lähestyy Suomen luonnonmetsiä retkeilijän näkökulmasta. Retkeilytoimittaja Päivi Mattila ja valokuvaaja Teemu Saloriutta pureutuvat kirjassaan siihen, millaista on kulkea metsissä, jotka ovat saaneet elää rauhassa ihmisen vaikutukselta. Missä vanhaa luonnonmetsää pääsee katsomaan omin silmin? Niitä on jäljellä niin vähän, että retkeilijän täytyy osata hakeutua niihin tarkoituksella.
”Kuten monet muutkin luonnonystävät, olemme järkyttyneitä siitä, miten vähän luonnonmetsiä on säästynyt Lapin eteläpuolella. Jos ei ole retkeillyt laajasti, saattaa kuvitella, että paljonhan niitä muuallakin on – jossain kaukaisessa Kainuussa varmaankin. Kun asiaan perehtyy tarkemmin, tilanteen karuus paljastuu. Luonnonmetsät ovat suurimmassa osassa Suomea juuri niin harvinaisia, kuin miltä se näyttää, kun tienvarsimaisemaa katsoo auton ikkunasta. Silmissä vilisee vain voimakkaasti käsiteltyä talousmetsää”, Mattila ja Saloriutta pohtivat.
Ikimetsiä on vielä jäljellä
Mistä ikimetsiä sitten vielä löytyy? Maamme suurimmat yhtenäiset luonnonmetsäalueet sijaitsevat Lapin pohjoisosissa, mutta Retki ikimetsään -kirjassa tuodaan esiin suomalaisten luonnonmetsien koko kirjo etelärannikon tammilehdoista Keski-Suomen havumetsiin ja Kainuun korpiin. Tarkemmin kirjassa esitellään 27 retkikohdetta, jotka edustavat maamme luonnontilaisimpia metsiä.
”Kirjan opastamana voi tutustua esimerkiksi Pyhä-Häkin kansallispuiston mahtavaan ikihongikkoon ja Paljakan luonnonpuiston vehmaisiin kuusikoihin”, Päivi Mattila vinkkaa.
Suomen laajin luonnontilaisten kuusimetsien alue löytyy Sodankylän Pomokairasta, huikeita ikimänniköitä taas pääsee ihailemaan varsinkin Inarissa. Metsäluonnon monimuotoisuudesta kertovat myös Utsjoen tunturikoivikot, jotka usein unohdetaan vanhoista metsistä puhuessa. Pieniä ikimetsiä löytyy kuitenkin myös Etelä-Suomesta ja pääkaupunkiseudulta: esimerkiksi Vantaan Tammiston luontaisesti syntyneessä jalopuumetsässä retkeilijä pääsee ihailemaan yli 300-vuotiaita tammia, joiden joukossa kasvaa vaahteroita, metsälehmuksia ja pähkinäpensaita.
Millaisessa metsässä liikumme?
Metsäretkillä saattaa herätä kysymys, miksi maisema näyttää juuri tällaiselta. Retki ikimetsään -kirja antaa lukijalle perustiedot siitä, miten metsät kehittyvät Suomessa luonnostaan ja miten metsiä on aikojen saatossa hyödynnetty sekä suojeltu. Samalla tutustutaan erilaisiin metsätyyppeihin ja niihin lajeihin, joita ikimetsäretkellä voi kohdata.
Teoksessa katsotaan myös tulevaisuuteen. Jos haluaa tehdä monen päivän mittaisen vaelluksen ja kokea suuren luonnonmetsän villiä vapautta, on eteläsuomalaisten nykyisin matkattava lähes Lappiin asti. Olisiko Etelä-Suomen valtion maille mahdollista muodostaa ainakin yksi laaja metsiensuojelualue?
”Tutustuimme kirjaa tehdessämme pirkanmaalaiseen metsämantereeseen, joka levittäytyy Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin ja niiden välimaastoon. Vakuutuimme kevätvaelluksellamme näin muodostuvasta kokonaisuudesta ja opimme samalla, millä tavoin nykyisten kansallispuistojen entiset talousmetsät ennallistuvat. Oma roolinsa on esimerkiksi majavalla, ja metsäpeuran paluutakin pääsimme todistamaan”, Päivi Mattila kertoo.
Runsaasti kuvitettu kirja sisältää lisäksi metsiä rakastavien henkilöiden haastatteluita sekä useita retkitarinoita. Esimerkiksi Teemu Saloriutta kertoo teoksessa 200 kilometrin mittaisesta vaelluksesta, jonka hän teki Metsä-Lapin poluttomiin aarniometsiin.
”On väkevä kokemus kulkea päivätolkulla metsissä, jotka ovat saaneet vuosisatojen ajan elää omaa kesytöntä elämäänsä. Paikoin keloja ja järeitä aihkimäntyjä oli valtaisa määrä, ja toisinaan päädyin keskelle hämyisiä ikikuusikoita ja vehreitä koivikkoisia purolaaksoja. Yksikään metsä ei ollut samanlainen kuin muut.”
Päivi Mattila on Tampereella asuva retkeilytoimittaja ja tietokirjailija, joka on retkeillyt luonnonmetsissä yli 20 vuoden ajan sekä osallistunut niiden kartoitukseen vapaaehtoispohjalta.
Teemu Saloriutta on Kemiönsaarella asuva valokuvaaja, maanmittausalan diplomi-insinööri ja aktiivinen retkeily- ja luontoharrastaja, joka viihtyy erityisesti idän ja pohjoisen erämaisissa ikimetsissä.
Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle
ISBN 978-951-858-496-7
240 sivua
SKS Kirjat 2024
Näytteitä kirjasta
Tutustu myös näihin teoksiin
