Uskontotieteen dosentti Jaana Kouri kartoittaa väkevän omaelämäkerrallisessa Tulitanssi-kirjassaan kiehtovasti henkimaailman maantiedettä, sellaisena kuin se näyttäytyy samanismin harjoittajalle ja uskontotieteilijälle. Teos avaa kiehtovan ikkunan useimmille meistä täysin toisenlaiseen maailmankuvaan.
Turun yliopistossa työskentelevä uskontotieteilijä Jaana Kouri on tutkinut uransa aikana uussamanismia ja ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Aihe koskettaa häntä läheltä, sillä hän myös itse harjoittaa samaaniutta. Uudessa Tulitanssi – askeleita samaanin polulla -kirjassaan hän avaa ainutlaatuisen näkymän uussamanismiin sekä kokijan että tutkijan silmin.
Kourin henkilökohtainen kasvukertomus maalaa mielenmaiseman kehityksen: mikä ihmiskunnan historian vanhimmassa animistisessa uskomusmaailmassa vetoaa länsimaiseen nykyihmiseen? Uussamanismi tuntuu vastaavan ihmisen rituaalien ja henkisyyden tarpeeseen tässä ajassa, jossa ihmiskeskeinen maailmankuva ei tunnu jättävän tilaa henkisyydelle tai muille eläville olennoille.
Kouri kuvaa teoksessaan elävästi samaaniksi kasvamistaan henkioppaiden ohjauksessa. Lapsena hän löysi vaihtoehtoisen kokemusmaailman suomalaisista seikkailusaduista. Nuorena häntä inspiroivat muiden tutkijoiden kenttätyökuvaukset eri kansojen parissa. Omissa kenttätöissään Kouri perehtyi myös Pohjois-Amerikan seneca-intiaanien maailmankuvaan ja kertomusperinteeseen, mikä vakuutti hänet kokonaisvaltaisesta tavasta kokea ihminen osana ympäristöään.
Oman tarinansa ohella Kouri kertoo kirjassaan suomalaisen uussamanistisen liikkeen syntyhistorian 1970-luvulta nykypäivään. Vaikutteita saatiin paljon ulkomailta – vierailevia opettajia saapui muun muassa Tanskasta ja Yhdysvalloista. Keskeiseksi vaikuttajaksi muodostui 1990-luvulla Shamaaniseura, josta Kouri löysi hengenheimolaisia.
Samanoinnissa eli samanismin harjoittamisessa on kyse parantamisesta. Samaani lähtee pyynnöstä matkalle henkimaailmaan hakemaan apua, parannusta tai tietoa tuodakseen sitä tarvitsevalle. Matka tehdään rummun ja voimaeläimen avulla muuttuneessa tietoisuuden tilassa. Tulitanssi-teos vastaa myös kysymykseen akateemisesti sivistyneen samaanin suhteesta moderniin lääketieteeseen. Eettisesti oikein toimiva samaani ei esimerkiksi pyydä asiakastaan keskeyttämään lääkitystään.
Yksi tärkeimmistä samanistisista parannusmenetelmistä on sielunpalautus. ”Samaanille on tärkeää selvittää sairauden syy, joista yksi voi olla trauman aiheuttama sielunmenetys. Samaani selvittää missä asiakkaan kadonnut sielu tai sen osa on henkimaailmassa. Samanistisen parannustapahtuman yhteydessä sielu tai sen osa palautetaan arkiseen tietoisuuteen ja takaisin potilaan ruumiiseen. Henkimaailman tuntemus on samaanille ensisijaisen tärkeää” Kouri kirjoittaa.
Tulitanssi-kirjassa kuvatut samanistiset matkat voivat olla lukijoille hämmentäviä. Kouri kuvaa näitä kokemuksia ja niihin liittyviä tapahtumia yksityiskohtaisesti ja voimakkaasti:
”Niin laulaessa kuin tanssiessa samanistisesti tunnen hengen kuin tuulen kuljettavan minua sisältä päin. Henki, joka minua hengittää, laittaa kehoni liikkumaan ja tanssimaan. Samaanin polku on ihmisen polku. Se sisältää luopumista, herkistymistä todellisuudelle ja muille olennoille.”
”Samaanimatkoilla näkemäni oman tai asiakkaiden entisten elämien tapahtumat voivat olla tapahtumia myös samassa syklisesti toistuvassa ajassa. Ne eivät ole peräkkäisiä lineaarisessa, eteenpäin menevässä ajassa, vaan samanaikaisia päällekkäisiä elämäkertoja tai kertomuksia. — Monesti matkaan aliseen, josta henget vievät minut menneisyyden tilanteeseen, jossa sielunpalanen on pelästynyt tai muuten jättänyt asiakkaan. Olen siis hänen menneisyydessään.”
Samanismin maailmankuva on animistinen, kaikessa uskotaan olevan sielu. Kourin mukaan tästä seuraa väistämättä luontoa kunnioittava ekologinen elämänasenne. Samaani pyrkii tasapainoon ympäristön kanssa.
Teoksen lopussa pohditaan kiinnostavasti uussamanismin eettistä perustaa ja kulttuurisen omimisen sekä epäautenttisuuden kysymyksiä.
”Alkuperäisyys tai autenttisuus ja sillä perusteltu tai oikeutettu toiminta ei takaa eettisesti oikeata tapaa toimia. Se, että jokin taito, käytäntö tai rituaali on alkuperäinen, käytetty jossain paikassa vuosisatojen ajan tai opittu esimerkiksi alkuperäiskansojen parissa, ei itsessään perustele sen olevan sopiva johonkin tiettyyn muuttuneeseen tilanteeseen ja toiseen ympäristöön”, Kouri kirjoittaa.
”Ihmiset kohtaavat, eivät kulttuurit. On erittäin tärkeää on olla loukkaamatta toisen kulttuurin jäseniä käyttäessään sen elementtejä toisessa yhteydessä. Kulttuuriset ainekset ovat aina sekoittuneet toisiinsa, maailma muuttuu, ja samanismi elää sen mukana meidänkin ajassamme. Olisikin hyvä luoda rituaaleja ja tapoja, jotka vastaavat tämän ajan ja kulttuurin tarpeisiin.”
FT Jaana Kouri on uskontotieteen dosentti Turun yliopistolla. Hänelle samaanius on opettamisen ja parantamisen lisäksi näkymättömän näkyväksi tekemistä kirjoittamalla.
Jaana Kouri
Tulitanssi – Askeleita samaanin polulla
ISBN 978-951-858-532-2
360 sivua
SKS Kirjat 2024