Millaisia utopiayhteisöjä suomalaiset ovat maailmalle perustaneet? Teuvo Peltoniemen kirjoittama Paratiiseja rakentamassa – Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa kertoo 20 yhteisön tarinan 1700-luvulla maasta karkotettujen pietistien seikkailuista 1970-luvun kibbutsikokeiluun.
Haaveet utopiayhteiskunnista olivat suosittuja ajatuksia etenkin 1800- ja 1900-luvuilla, ja myös suomalaiset perustivat ahkerasti utopiayhteisöjä eri puolille maailmaa, väkilukuunsa nähden jopa paljon enemmän kuin muut pohjoismaat. Utopiahaaveiden ympärille rakennettuja suomalaissiirtokuntia perustettiin niin Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan kuin Neuvosto-Venäjälle. Monet niistä jäivät lyhytikäisiksi, mutta toiset menestyivät paremmin – ainakin jonkin aikaa.
Suomalaisten utopiayhteisöjä pitkään tutkinut Teuvo Peltoniemi kertoo uudessa Paratiiseja rakentamassa – Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa -kirjassaan millaisia yhteisöjä paremmasta maailmasta haaveilevat suomalaiset ovat eri aikoina ympäri maailmaa perustaneet. Peltoniemi on itse vieraillut lähes kaikissa kuudella mantereella sijainneista utopiayhteisöistä, ja haastatellut 1970-luvulta lähtien ensimmäisen ja toisen polven suomalaissiirtolaisia niin Pohjois-Amerikan pikkukaupungeissa kuin Etelä-Amerikan aarniometsissä.
”Suomalaisten entisissä ja uusissa ihanneyhteisöissä käyminen on merkinnyt minulle paljon muutakin kuin eksoottisten maiden suomalaissiirtolaisuuteen tutustumista. Elämänvalintansa rohkeutta lukuun ottamatta ihanneyhteiskuntien jäsenet olivat enimmäkseen samanlaisia ihmisiä kuin koti-Suomeen jääneet. Utopistien keskuudessa olen kuitenkin saanut viettää hetkiä, jolloin nyky-Suomen elämä ja ihanteet asettuvat uuteen arvoonsa ja elämän peruskysymykset kirkastuvat kokonaan uudella tavalla” Peltoniemi kuvailee.
Millaisia nämä suomalaisten perustamat utopiasiirtokunnat sitten olivat? Peltoniemen mukaan suomalaiset ihanneyhteisöt jakaantuivat ideologisesti neljään eri tyyppiin: sosialistisiin, uskonnollisiin, suomalaisnationalistisiin sekä luontoon paluuta ja vegetarismia korostaviin.
Nationalistista utopiaa edusti esimerkiksi Pohjois-Argentiinaan vuonna 1906 perustettu Colonia Finlandesa, jonka perustajat halusivat rakentaa ”Uutta Suomea”, ja paeta Suomea siihen aikaan hallinneen Venäjän harjoittamaa sortopolitiikkaa. 1920-luvulla monet amerikansuomalaiset sosialistit puolestaan muuttivat sosialistisiin kommuuneihin rajan taakse Neuvosto-Karjalaan, ”työn tasavaltaan”. Uskonnolliset syyt saivat 1970-luvulla myös suomalaisia muuttamaan Israelin kibbutseihin.
Asukasluvultaan suurimpia suomalaisutopioita olivat Argentiinassa sijainneen Colonia Finlandesan ohella Sointula Kanadassa, Kommuuna Kylväjä Neuvostoliitossa sekä Penedo Brasiliassa. Osuustoiminnan ja omavaraisuuden ympärille rakentunut Sointula perustettiin Malcolmin saarelle lähelle Vancouveria vuonna 1901 teosofis-sosialistisen kirjailijan Matti Kurikan johdolla, mutta alkuvuosinaan se kohtasi monenlaisia vaikeuksia.
Amerikansuomalaisten sosialistien Etelä-Venäjälle vuonna 1922 perustama Kommuuna Kylväjä menestyi hyvin Donin mustan mullan arojen viljelyssä. Kylväjä oli Neuvostoliitossa maatalouden mallitila, joka toimi pitkään omilla ehdoillaan ilman valtion vahvaa ohjausta. Brasiliassa sijainnut Penedo taas oli pastori Toivo Uuskallion vuonna 1929 perustama utopiasiirtokunta, jonka ideologinen tausta oli peräisin saksalaisilta luonnonparannusta, alastomuutta ja kasvissyöntiä kannattavilta liikkeiltä. Nykyisin Penedo houkuttelee suomalaisuuden korostamisella runsaasti brasilialaisia turisteja.
Monet näistä ja muista suomalaisista utopiakokeiluista toteutettiin luonnonoloiltaan karuissa, syrjäisissä paikoissa. Niiden rakentajien joukossa oli toinen toistaan eksentrisempiä persoonallisuuksia suurine haaveineen, jotka liittyivät läheisesti oman aikansa kansainvälisiin aatevirtauksiin.
Onko utopioille tässä maailmanajassa enää tilaa? Teuvo Peltoniemen mukaan ihanteellisesta elämästä haaveilu ei ole kadonnut minnekään – suomalaisten utopiasiirtokuntien perinnettä jatkavat tänä päivänä monet ekologiset omavaraisyhteisöt.
”Erotuksena vanhoihin suomalaisten uudet utopiakokeilut – ekoyhteisöt – sijaitsevat useimmiten kotimaassa. Niilläkin on suunta kohti parempaa maailmaa. Utopioiden rakentajat eivät pyri vain kohtuulliseen elintasoon, demokratiaan, tai ilmastomuutokseen: he haluavat kaikesta täydellistä”.
VTL Teuvo Peltoniemi on tutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut muuttoliikkeeseen, teknologiaan sekä terveys- ja sosiaalikysymyksiin. Hän on työskennellyt yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, radiossa, lehdissä, järjestöissä sekä EU:n ja Euroopan neuvoston projekteissa. Hänen viimeaikaisin tutkimuskohteensa on vanha ja uusi utopiasiirtolaisuus. Peltoniemi on julkaissut 20 kirjaa ja näyttelyä, sekä paljon tieteellisiä ja yleistajuisia artikkeleita. Hän on pitänyt lukuisia esitelmiä sekä Suomessa että ulkomailla. Peltoniemi on saanut useita suomalaisia ja EU:n palkintoja. Hän oli ”Vuoden tiedottaja 2006”, ja ”Vuoden tiedetoimittaja 2007”. Vuonna 2011 Peltoniemelle myönnettiin elämäntyöstään arvostettu Valtion tiedonjulkistamispalkinto.
Teuvo Peltoniemi
Paratiiseja rakentamassa – suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa
ISBN 978-951-858-550-6
459 sivua
SKS Kirjat 2024