Nuoren aatelisneidon matkapäiväkirja sotavankeusajasta Venäjällä on kiehtova ja historiallisesti ainutlaatuinen naisen näkökulmasta kirjoitettu kuvaus Suomen sodasta 1808–1809.
”Iltapäivällä herra isäni palasi Helsingistä ja kertoi minulle, että oli päätetty, että hän ja monet muut joutuvat lähtemään vankeuteen Venäjälle maanantaina 18. päivänä aamulla. Kyynelsilmin pyysin häntä ottamaan minut mukaansa.”
Vuonna 1808 lähti Helsingistä synkkä vaunukaravaani kohti itää. Matkaseurue koostui pääosin antautuneen Viaporin linnoituksen upseereista, joita vietiin nyt sotavankeuteen Venäjälle. Helsinkiä suojannut ja voittamattomana pidetty merilinnoitus oli antautunut sitä piirittäville venäläisille, mikä oli raskas isku Suomen sodassa alakynteen jääneelle Ruotsin armeijalle. Napoleonin sotien sivunäyttämöllä käyty sota päättyisi vuotta myöhemmin Ruotsin tappioon ja Suomen siirtymiseen tsaari Aleksanteri I:n vallan alle.
Venäjälle sotavankeuteen viedyn joukon mukana matkusti myös 19-vuotias aatelisneito Adelaide von Hauswolff, joka ei halunnut erota isästään, Viaporin linnamajuri Gustaf von Hauswolffista. Matkan vaiheet Adelaide merkitsi tarkasti päiväkirjaansa, joka on monien vaiheiden jälkeen säilynyt tallessa meidän päiviimme asti.
Nuoren Adelaiden päiväkirja sotavankeusvuosilta 1808–1809 on historiallisesti ainutlaatuinen naisen näkökulmasta kirjoitettu kuvaus Suomen sodasta. Humoristinen, utelias, kriittinen ja myötätuntoinen Adelaide on matkapäiväkirjaa pitäessään tarkkanäköinen arkielämän ja loisteliaiden juhlien kuvaaja, joka venäläisissä seurapiireissä hurmasi seurustelu- ja tanssitaidoillaan vihollisen kenraalit ja kuvernöörit.
Päiväkirjan lopussa von Hauswolffit palaavat Porvooseen, jossa järjestetyillä valtiopäivillä Adelaide pääsee todistamaan Suomen historian ratkaisevia hetkiä säätyjen saapuessa vannomaan uskollisuutta Venäjän keisarille. Tsaari vakuuttaa hetken olevan alku Suomen valtiolliselle olemassaololle ja näyttävät seremoniat Porvoossa ovat keisarin arvon mukaisia, mutta omaan tyyliinsä Adelaide löytää juhlallisuuksista myös huumoria.
”Klo 1 yöllä tulimme Loviisaan, mutta siellä vaihdoimme vain hevosia ja saavuimme ilman kommelluksia klo 12 päivällä suuren kunniaportin läpi (voitteko uskoa minua!) Porvooseen. Katsoin ylös ja huomasin erehtyneeni, kun luin portista: ”Aleksanteri I:lle; Lain, Valistuksen ja Suomen Suojelijalle.” Toinen murhe, joka ei kuitenkaan saanut minua yhtä pettyneeksi: kaupungin maistraatti oli viisaasti sirotellut kadut hiekalla, luultavasti siksi, etteivät ukot liukastelisi ja törmäisi toisiinsa juostessaan töllöttämään keisaria.”
Ruotsin kuninkaallisen kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluva Adelaide von Hauswolffin päiväkirja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä. Ainutlaatuinen historiallinen dokumentti on paitsi kiehtova matkakertomus, myös tarkkanäköinen kurkistus nuoren aatelisnaisen elämään ja ajatuksiin keskellä 1800-luvun historian levottomia pyörteitä.
”No Jeanetteni, olenko nyt myös täyttänyt lupaukseni sinulle? Se olit sinä, joka suostuttelit minut pitämään päiväkirjaa matkani ajalta. Tottelin toivettasi kuin käskyä. Tässä se on kaikessa epätäydellisyydessään.”
Adelaide von Hauswolff
Päiväkirja sotavankivuosiltani Venäjällä 1808–1809
Suomennos: Petri Rinne
ISBN 978-951-858-674-9
229 sivua
SKS Kirjat 2024