Ulkoinen olemus ja kasvojen miellyttävyys ovat kautta aikojen olleet niin tärkeitä, että niiden kohentamiseksi on on tehty taikoja ja käytetty mitä erilaisimpia, jopa vaarallisia, aineita. Monien kasvien hyvää tekevät vaikutukset on tunnettu kauan, ja niiden arvostus on taas palaamassa luonnonkosmetiikan myötä. Marjut Hjeltin Yliluonnollisen kaunis esittelee ulkonäön vaalimisen historiaa Egyptin ja Mesopotamian hoveista suomalaisiin pirtteihin.
Marjut Hjeltin uutuuskirja Yliluonnollisen kaunis – Taikoja, yrttejä ja vanhaa viisautta esittelee kauneuteen ja komeuteen liittyviä uskomuksia ja taikoja sekä ulkonäön kohentamiskeinoja keskiajalta 1800-luvulle. Mitä pisamat kertovat ihmisen luonteesta? Ovatko ruskeasilmäiset petollisia? Mistä ripsiväri on saanut alkunsa? Miten kirkonpenkki liittyy finneistä eroon pääsemiseen? Kuinka maksaläiskät vaalennetaan luonnollisesti?
Teos tarjoaa myös hyväksi havaittuja yrttejä ja kasveja hyödyntäviä konsteja niin ihon kuin hiusten hoitamiseen. Kirjan ohjeilla valmistuu esimerkiksi ihoa puhdistava ja kostetuttava vadelmanaamio, hellä jalkahoito sekä luonnonmukainen suuvesi. Ainekset kaikkiin kirjan ohjeisiin löytyvät kotipihasta tai -metsästä ja lähikaupasta.
Kauneus on katsojan silmässä
Hjelt ammentaa rikkaasta kansanperinteestämme ja esittelee myös esivanhempiemme ulkonäköön liittyviä uskomuksia. ”Aiemmin uskottiin laajasti, että ihmisen ulkonäkö kertoi hänen luonteestaan. Jos oli liian komea tai kaunis, pidettiin helposti tyhmänä. Luojan ajateltiin olevan oikeudenmukainen, mikä lohdutti kateellisia. Jos ihminen oli saanut näyttävän ulkonäön, tasoitus tuli järjen puutteena”, hän toteaa. Esivanhempamme ovat tulkinneet myös kehon ja kasvojen ominaisuuksia niin merkkeinä luonteenpiirteistä kuin enteinä tulevasta. Korkean otsan on esimerkiksi uskottu kertovan älykkyydestä ja luomen paikasta on päätelty monenlaista onnesta elämän pituuteen.