Vantaalla on säilynyt yllättävän paljon talonpoikaista rakennusperintöä. Voimalla kasvavan Vantaan kaupunkirakenteen taustalla levittäytyy ikivanha, juureva maaseutu keskiaikaisine kylineen, joita koristavat vuosisatoja vanhat, tunnelmalliset talot. Pian 50 vuotta täyttävää Vantaan kaupunkia edeltänyt 700-vuotias Helsingin pitäjä ei suinkaan ole kadonnut – Paritupia ja puustelleja -kirja osoittaa, kuinka vanhan agraaripitäjän historia on edelleen läsnä kasvavan kaupungin kulttuurimaisemassa.
Uutuuskirjassaan Paritupia ja puustelleja – Vantaan talonpoikainen rakennusperintö Amanda Eskola tarkastelee vantaalaista maaseutua ja sen rakennusperintöä ympäristön kehityksen ja arkkitehtuurin näkökulmasta. Kirja perustuu Eskolan Vantaalla tekemään laajaan selvitykseen vanhojen rakennusten lukumäärästä ja nykytilasta. ”Talonpoikaistalot pihapiireineen olivat työn lumoavinta antia, sillä ne ovat jääneet Vantaalla näkyvämpien kartanoiden, arkeologisten kaivausten ja modernin rakentamisen katveeseen”, Eskola sanoo.
Mistä tulivat talonpoikien rakennusideat ja tyylilliset esikuvat? Miten pääkaupungin rakentaminen vaikutti emopitäjän viljelijöihin? Millaisia kerrostumia talot kantavat? Mitä edellytyksiä taloilla on säilyä? Eskola käy läpi talonpoikaisen talotyypin kehityksen savutuvasta itsenäisyyden alkuajan mahtipytinkiin. Ääneen pääsevät myös talojen nykyiset omistajat, jotka kertovat, millaista on asua suvun perintötalossa.
Kirjassa esitellään yhteensä kolmekymmentä rakennusta vanhan Helsingin pitäjän alueelta. Teokseen valittiin mukaan rakennuksia, joiden ulkoasun ja materiaalien säilyneisyys on lähellä alkuperäistä. Eräs esitellyistä rakennuksista on Kärrasin talo, joka alkujaan oli yksi Västersundomin kartan kuudesta kantatalosta 1700-luvulla. Vuonna 1905 valmistui vanhan rakennuksen paikalle hattumaakari Johan Robert Wahlmanin rakennuttama huvila, joka on näyttävä jugend-tyylinen ja omintakeinen hirsirakennus. Wahlmanin perilliset ovat pitäneet huolta talosta, ja vuosien saatossa siitä on tullut perheen kesänviettopaikan sijaan ympärivuotisesti asuttu koti.
Talot, kylät ja niitä ympäröivä kulttuurimaisema ovat ekologisen omavaraistalouden ja luonnon kiertokulkuun sidotun työn monumentteja. Näissä taloissa on Vantaan todellinen identiteetti, siksi meidän on korkea aika nähdä ne. Tärkeää on myös nähdyn ymmärtäminen – siihen haluan tällä kirjalla tarjota eväitä.
Amanda Eskola
Teos on kunnianpalautus talonpoikaiselle rakennusperinnölle ja suomalaiselle hirsitalolle. Vanhat hirsitalot ovat korvaamattomia, sillä laadukasta puuta, joista ne on rakennettu, ei kasva enää juuri missään. Vanhan Helsingin pitäjän iäkkäimmät talot ovat olleet asukkaidensa koteja monessa polvessa, ja luoneet siten vankan perustan nykyisen Vantaan kaupungin kulttuurille. Asuttuina ja huollettuina hirsitalot pysyvät alati korjauskelpoisina, jolloin ne voivat olla koti myös seuraaville sukupolville. Samalla niiden kulttuurihistoriallinen perintö jatkaa kasvuaan.
Paritupia ja puustelleja -kirjaa kuvittavat Taneli Eskolan tuoreet valokuvat Vantaan kulttuurimaisemasta ja maatiloilta. Taustatyötä kirjaan ovat tehneet Tuulia-Tuulia Tummavuori ja Kati Tyystjärvi, ja kirjan on tilannut Håkansbölen kartanon kummit ry.
—
Arkkitehti Amanda Eskola on erikoistunut arkkitehtuurin historian tutkimukseen. Hän on toiminut pitkään dokumentointi- ja inventointitehtävissä sekä valtiolla että pääkaupunkiseudun museoissa.
Amanda Eskola
Paritupia ja puustelleja – Vantaan talonpoikainen rakennusperintö
ISBN 978-951-858-342-7
SKS 2022