Millaista kulissien takaista valtapeliä valvontakomission britit ja venäläiset kävivät sodanjälkeisessä Suomessa? Historiantutkija Ville Jalovaara kuvaa uudessa Stalinin marionetit? -kirjassaan tuorein silmin Suomen historian kohtalokkaita mutta vähän tunnettuja hetkiä. Kun Neuvostoliitto ja länsiliittoutuneet piirsivät uudelleen valtapiirejä Euroopan kartalle, joutui myös Suomi suurvaltasuhteiden pelinappulaksi.
Lokakuussa 1944 saapui Helsinkiin brittiläisen kommodori Francis Howien johtama pieni upseeriryhmä osaksi neuvostoliittolaisen kenraalieversti Ždanovin johtamaa Liittoutuneiden valvontakomissiota. Winston Churchill oli kolme vuotta aiemmin julistanut Suomelle sodan Neuvostoliittoa tukeakseen, ja nyt myös Britanniasta oli tullut Suomen rauhansopimuksen osapuoli.
Neuvostoliittolaisten johtama valvontakomissio puuttui vuosien 1944–1947 aikana monilla tavoin Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan, puolustukseen, talouteen ja sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Valvontakomission brittiläinen osasto yritti pitää kiinni omista periaatteistaan, mutta joutui jatkuvasti tasapainottelemaan Lontoon käskyjen ja Neuvostoliiton edustajien painostuksen alla.
Suurvaltapeliä hotelli Tornin saleissa
Historiantutkija Ville Jalovaaran laajaan lähdeaineistoon ja arkistomateriaaliin perustuva historiateos Stalinin marionetit? kertoo kiinnostavasti ja tarkasti valvontakomission brittien ja venäläisten kulissien takaisesta valtakamppailusta. Erikoisilta ja koomisiltakin tilanteilta ei vältytty, kun venäläinen ja englantilainen sotilaskulttuuri törmäsivät toisiinsa hotelli Tornin saleissa.
Britannian ja Neuvostoliiton väliset jännitteet vaikuttivat kohtalokkaalla tavalla myös Suomen asemaan – toisen maailmansodan voittajavaltioihin lukeutunut Neuvostoliitto oli ottanut hallintaansa suuren osan itäisestä Euroopasta, ja valvontakomission kautta Moskova pyrki päämäärätietoiseen vallankäyttöön myös Suomessa.
Britannialle oli tärkeää yrittää säilyttää osa hiipuvasta vaikutusvallastaan Suomessa ja Itämeren alueella, mutta suurvaltojen voimatasapaino alueella oli kallellaan Moskovan eduksi ja valvontakomission britit joutuivat usein päätöksiä tehtäessä sivustaseuraajaksi. Brittiedustajat tukivat venäläisten linjaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä, mutta taistelivat samalla myös Suomen ulkomaanyhteyksien avaamisen puolesta. Suomi kohdisti Britanniaan paljon toiveita hillitäkseen Neuvostoliiton painostusta, mutta joutui useimmiten pettymään Lontoon varovaisuuteen.
Arkistolähteet kertovat valvontakomission arjesta Suomessa
Ville Jalovaara teki kirjaansa varten perusteellista tutkimusta Lontoossa. Valvontakomission brittien raportit Suomesta olivat mielenkiintoista luettavaa, ja toivat Stalinin marionetit? -teokseen suurvaltapolitiikan lisäksi myös inhimillisen ulottuvuuden.
”Tein kaksi matkaa Britannian kansallisarkistoon, ja löysin valvontakomission brittiosaston raporteista runsaasti mielenkiintoista tietoa niin komission toiminnasta kuin brittien arjesta Helsingissä” Jalovaara kertoo.
”Brittien tulo Helsinkiin lokakuussa 1944 oli osalle heistä aikamoinen kulttuurishokki. Erityisesti kertomukset suomalaisiin varuskuntiin yhdessä venäläisten kanssa tehdyistä tarkastuksista olivat elävää luettavaa. Venäläisiä tuntui brittien mukaan kiinnostavan enemmän ostoksilla käynti kuin varuskuntien vahvuusilmoitukset.”
Useita Suomen 1900-luvun historiaa käsitteleviä teoksia julkaissut dosentti Ville Jalovaara kuvaa valvontakomission ajasta kertovassa kirjassaan taidokkaasti toisen maailmansodan jälkeistä Eurooppaa ja Suomen asemaa Britannian ja Neuvostoliiton välisessä pelissä. Ajatuksia herättävä teos pienen valtion asemasta suurvaltojen strategisessa valtakamppailussa on ajankohtaista luettavaa tämän päivän Euroopassa, jossa keskustelu Ukrainan rauhasta tuo väistämättä mieleen Suomen aseman 80 vuotta sitten.
Ville Jalovaara
Stalinin marionetit? – Britit Suomea valvomassa 1944–1947
ISBN 978-951-858-694-7
348 sivua
SKS Kirjat 2025