Kun talvisota marraskuussa 1939 alkoi, toteutui Juho Kusti Paasikiven ennustus, jonka mukaan suomalaiset ovat rakentaneet tulevaisuutensa liiaksi Venäjän vallanpitäjien suopeuden varaan. Historioitsija Osmo Apusen viimeiseksi jäänyt teos Paasikiven pitkä linja seuraa, miten J. K. Paasikivi etsi syitä kansainvälisen politiikan turvattomuuteen kirjastonsa rauhassa ja neuvottelupöytien ääressä. Kysymys pienten valtioiden turvallisuudesta on vuoden 2023 Euroopassa jälleen pelottavan ajankohtainen.
Politiikan tutkija Osmo Apusen (1938–2022) viimeiseksi teokseksi jäänyt Paasikiven pitkä linja kuvaa, kuinka J. K. Paasikivi varttui ulkopoliittisesti melko kokemattomasta poliitikosta 1900-luvun suurpolitiikan kovaan maailmaan, vastustajaksi Stalinin kaltaisille historian tekijöille.
Paasikivi osallistui keskeisten poliittisten päätösten valmisteluun ja ylimmän johdon salaisiin keskusteluihin Suomen kohtalonvuosina 1934–1941. Jatkosodan jälkiselvittelyissä 1944–1949 hän tiivisti niiden kokemusten perusteella ulkopoliittisen oppinsa, Paasikiven linjan, joka kylmän sodan pitkinä vuosina hallitsi Suomen ulkopoliittista keskustelua.
”Hallituksen päätös hakea Pohjois-Atlantin Puolustusliiton (Nato) jäsenyyttä yhdessä Ruotsin kanssa toteutti Mannerheimin Paasikivelle marraskuussa 1934 esittelemän viivyttävän puolustuksen perusajatuksen niin, ettei pohjoismaiseen orientaatioon enää tarvitse suhtautua ylimenokauden järjestelynä. Ruotsi otti vastuun naapurimaidensa puolustamisesta yhdessä niiden kanssa ja varmisti Suomelle elintärkeän syväsuuntaisen selustayhteyden sotatarvikkeiden ja kauempaa lännestä tulevien apujoukkojen toimittamiseksi alueensa kautta. Eristämisen uhka väistyi samalla myös Suomenlahden etelärannalla. Presidentti Putin puolestaan hukkasi Stalinin puolustuspoliittisen perinnön. Sotilasliiton jäsenyys avaa Suomen kautta Venäjän luoteisrajoille juuri sellaisen hyökkäysuran, minkä estämisestä Boris Jartsev aloitti neuvottelut keväällä 1938. Samalla katosi kaksi sotaa ja kovakouraisen naapuruuden vaatinut kiinteä yhteys Suomen ja Neuvostoliiton väliltä. Geopoliittisesti palattiin siihen, mitä Paasikivi ja Tanner pohtivat kesällä 1939: miten järjestetään suhteet kansainvälisestä asemastaan epävarmaan suurvaltaan?
Paasikivi itse koki olevansa murrosaikojen poliitikko, kantaneensa poliittisen vastuun kansakunnan vaikeina aikoina itsenäisyyden alussa ja toisen suursodan aikana. Talvisodan aikana hän varttui Mannerheimin opastuksella ulkopoliittisesti melko kokemattomasta puoluejohtajasta Stalinin kaltaisten historian tekijöiden vastapeluriksi. Siinä tarvittavaa näkemystä kansainvälisen politiikan suurista kokonaisuuksista hän valmisteli Tukholmassa Tšekkoslovakian kriisin jälkeen. Nyt sitä tarvittiin, kun Stalin, Hitler ja Japanin keisarikunta yrittivät syrjäyttää Versailles’n rauhan jälkeen vakiintuneen kansainvälisen järjestyksen. Samanlaiseen tilanteeseen jouduttiin Georgian sodan jälkeen 2008. Nyt muutosta hakevat Putinin Venäjä ja Kiina lännen ylivaltaan tyytymättömien liittolaistensa kanssa.”
Apusen teos tuo Paasikiven ulkopoliittisen ajattelun nykyiseen suurpolitiikan murrokseen, kun Suomi jälleen hakee suuntaansa kansainvälisessä politiikassa ja idänsuhteissaan.
Osmo Apunen (1938–2022) oli politiikan tutkija. Hänen erikoisalaansa olivat Suomen ulkopolitiikka ja idänsuhteet. Pitkän uransa aikana Apunen toimi muun muassa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorina ja Ulkopoliittisen instituutin johtajana.
Osmo Apunen
Paasikiven pitkä linja – Talvisodan aika
ISBN 978-951-858-494-3
SKS Kirjat 2023