Toraslammen autiotupa, Pitkäniemen sairaalan hautausmaa ja Bodominjärven ranta – Suomesta löytyy paljon paikkoja, joista kerrotaan outoja tarinoita niin paikallisena perimätietona kuin netissä jaettuina kokemuksina. Maria Vakkurin kirja kokoaa yhteen näistä tunnetuimpia.
Suomessa on metsiä, syrjäteitä, vanhoja hautapaikkoja ja autiotaloja, joihin liittyy tarinoita, joita on kerrottu vuosikymmenestä toiseen. Joku on nähnyt tiellä hahmon, joka katosi jäljettömiin. Toinen on kohdannut metsässä jotakin, mille ei ole löytynyt selitystä. Kertomukset muuttuvat matkan varrella, mutta niiden ydin säilyy, ja juuri siksi ne jäävät elämään.
Maria Vakkurin Ämmänhauta – Outoja tarinoita Suomesta on kokoelma suomalaisia urbaaneja legendoja ja paikallisia perinnetarinoita. Kirjan neljätoista tarinaa perustuvat eri puolilta Suomea kerättyihin tarinoihin ja ihmisten kuvaamiin kokemuksiin, jotka Vakkuri on muotoillut jännittäviksi novelleiksi. Niissä liftarit katoavat kesken automatkan, metsissä liikkuu kasvottomia hahmoja ja vanhat paikat tuntuvat muistavan tapahtumia, joiden olisi jo pitänyt unohtua.
Urbaaneja legendoja eri puolilta Suomea
Teoksen paikallisesti tunnetut oudot tarinat on poimittu eri puolilta Suomea. Mukana ovat muun muassa tarinat Seilin saaren kirkosta, Oulunsalon harmaista, Pitkäniemen sairaalan hautausmaalta Nokialta ja Airijärveltä Ylitorniolta. Teoksen nimikkotarina kertoo Pirkanmaan Vesilahdella tunnetun Ämmänhaudan noidan legendan.
Urbaanilegendat ja paikalliset kauhutarinat eivät ole vain kysymyksiä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Ne kertovat myös peloistamme, uskomuksistamme ja siitä, millaisiksi koemme turvallisen ja tuntemattoman välisen rajan. Metsä, autiotalo tai pimeä maantie voi muuttua tutusta ympäristöstä paikaksi, jossa arjen säännöt eivät enää tunnu pätevän. Usein kauhutarinan taakse kätkeytyy todellista historiaa. Ämmänhaudan jokaisen novellin lopussa olevat totta vai tarua -jälkisanat tarjoavat tällaisen kurkistuksen legendan taustoihin.
Entisaikaan pelottavia tarinoita kerrottiin leirinuotioilla ja pimennetyissä huoneissa, nykyään ne leviävät sosiaalisessa mediassa, Redditissä, videoissa, podcasteissa ja creepypastan kaltaisissa verkkokulttuureissa. Urbaanien legendojen ja pelottavien tarinoiden muoto muuttuu, mutta halu kertoa oudoista tapahtumista säilyy. Monille pelottavissa tarinoissa on myös aimo annos nostalgiaa.
“Pelottavissa tarinoissa minua on aina kiehtonut se, että vaikka tiedämme tarinan ehkä olevan vain keksitty tarina, pieni osa meistä jää silti miettimään: entä jos se onkin totta?” Vakkuri pohtii.
”Juuri siinä epävarmuudessa tällaisten kertomusten voima mielestäni piilee.”
Ämmänhauta on kiehtova retki suomalaisen nykykansanperinteen hämärämmälle puolelle – paikkoihin, joiden ohi ei ehkä seuraavan kerran kuljekaan aivan yhtä huolettomasti. ■
Maria Vakkuri on salolainen kirjailija ja toimittaja.
Maria Vakkuri
Ämmänhauta – Outoja tarinoita Suomesta
ISBN 978-951-858-798-2
190 sivua
SKS Kirjat 2026