Miten eksoottiset kasvit eri puolilta maailmaa päätyivät huonekasveiksi pohjoisiin koteihin? Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla palkitun Teija Alangon uusi tietokirja kertoo meille kaikille tuttujen ruukkukasvien yllättävästä historiasta.
Pelargonit, juorut, peikonlehdet ja paavalinkukat – vehreät huonekasvit ovat meille mieluisia sisustuselementtejä, mutta niiden alkuperää tulee harvoin pohtineeksi. Useimmat huonekasvit ovat kotoisin toiselta puolelta maailmaa, ja niiden kesyttämisen historia kietoutuu tiiviisti osaksi tutkimusmatkailun ja kolonialismin aikaa. Tänä päivänä nämä Eurooppaan tuodut traakkipuut, orkideat, kultaköynnökset ja unelmat viihtyvät myös suomalaisten kotien kukkaruukuissa. Mutta miten nämä ja muut kasviharrastajien rakastamat lajit ovat päätyneet pohjoiseen?
Kasviekologi ja arkeobotanisti Teija Alangon uusi tietokirja Kultaköynnös ja unelma – Huonekasvien historiaa kuljettaa lukijansa läpi eksoottisten kasvien eurooppalaisen historian ja kertoo samalla suosittujen lajien alkuperästä. Tiedemiehet, kauppapuutarhurit ja keräilijät kilpailivat menneinä vuosisatoina yhä erikoisempien kasvien löytämisestä keinoja kaihtamatta. Kasvinmetsästyksellä on ollut pitkäkestoisia vaikutuksia muun muassa ruokakulttuuriin ja ekosysteemeihin niin kasvien alkuperäalueilla kuin maissa, joihin niitä on siirretty. Jukkapalmua kastellessa, haitallisia vieraslajeja torjuessa ja vaniljajäätelöä syödessä elämme keskellä kasvinmetsästyksen ja kolonialismin ajan perintöä.
Kasvinmetsästystä kaukomailta
”Kasvinmetsästys oli kiehtovaa seikkailua, tutkimusmatkailua, upeiden, uusien, merkillisten kasvien löytämistä. Nykyään kuitenkin tiedämme, että eurooppalaisten kasvinmetsästyksellä oli myös globaaleja vaikutuksia” Alanko kertoo.
”Vaikka kiinnostusta kasveihin ja kasvitieteeseen on helppo ajatella omana erillisenä lokeronaan, tosiasiallisesti se oli osa eurooppalaisten maailmanherruuden tavoittelua.”
Eurooppalaiset kasvinmetsästäjät lähtivät riskialttiille matkoille, etsivät eksoottisia lajeja ja tuliaisineen muuttivat kotimaidensa kasvihuoneet, kukkapylväät ja ikkunalaudat. Vaarantaessaan itsensä kuukausien mittaisilla merimatkoilla henkeään uhkaaville haaksirikoille, merirosvoille ja taudeille he vaaransivat samalla kaukomaiden alkuperäistä luontoa ja alkuperäisväestön elämää. Kilpajuoksu kasveista talloi matkan varrella myös ympäristön ja ihmisten elinmahdollisuuksia.
Pitkät merimatkat Eurooppaan koettelivat myös kasveja – matkat kestivät kuukausia, ja laivat ylittivät useita erilaisia ilmastovyöhykkeitä, joilla lämpötila, sademäärä ja tuuli vaihtelivat voimakkaasti. Ratkaisuksi kuljetuksen ongelmiin keksittiin pienoiskasvihuoneita, joihin säilöttyinä kasvit muodostivat oman pienen ekosysteeminsä pitkän laivamatkan ajaksi. Keksinnöt mahdollistivat kasvien tuonnin uudessa mittakaavassa, mutta samaan kyytiin saattoi päätyä myös tauteja ja tuholaisia, jotka levisivät kasvien mukana ympäri maailmaa.
Kasvien siirtelyllä maailmankolkasta toiseen oli vaikutuksia myös laajemmin ekosysteemeihin. Moni suosittu huonekasvi on sinnikäs – niin sinnikäs, että väärään elinympäristöön levitessään siitä tulee herkästi haitallinen vieraslaji. Alanko kertoo kirjassaan, että esimerkiksi huonekasvina kiitollinen kultaköynnös on vieraslajina kurja juuri siksi, että se köynnöstää menestyksekkäästi pitkin puita ja metsänpohjaa vallaten alkuperäisiltä lajeilta elintilaa.
Eksoottiset kasvit olivat Euroopassa statussymboleja
Huonekasvien keräilyn ja jalostuksen rinnalla kehittyi myös hyötykasvien siirtely ja jalostus. Monet hyötykasvit, kuten ananas, vanilja ja banaani, kuljetettiin alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan siirtomaaplantaaseille eri puolille maailmaa. Viljelyalueiden alkuperäistä kasvillisuutta tuhottiin plantaasien tieltä, ja monet siirtomaat päätyivät vaarallisen riippuvaiseksi yhdestä vientilajikkeesta.
Euroopassa ananasta, banaania, kahvia ja vaniljaa kasvatettiin aikoinaan myös silmäniloksi, Suomessa esimerkiksi Träskändan kasvihuoneissa. Eksoottiset lajit olivat varakkaalle yläluokalle myös statussymboleja, Alanko kuvailee.
”Kasvimaailman omistaminen ja hallinta osoittivat sivistystä, rahaa ja valtaa. Rikkaat viktoriaanit koettivat päihittää toisensa täyttäessään kasvihuoneitaan uusilla uniikeilla trooppisilla lajeilla.”
Upeasti kuvitettu Kultaköynnös ja unelma herättää lukijan ymmärtämään, että huonekasvien alkuperä on todellisessa luonnossa jossain päin maailmaa. Ruukkukasveilla ei ole pelkästään tämä elämä suomalaisella ikkunalaudalla, vaan lajeilla on takanaan myös vuosisatoja sitten tehty matka merten ylitse kohti pohjoisten kotien kukkaruukkuja. Kasviharrastajalle Alangon teos tarjoaa kiehtovaa tietoa omalla ikkunalaudalla kasvavasta historiasta.
”Kasvinmetsästyksen historia on tarina kaiken itselleen haalivasta ihmisestä. 1800-luvun kasvinmetsästäjät rikastuttivat sekä kukkakauppaa että eurooppalaisten ikkunatarhoja, mutta he eivät juurikaan ajatelleet kasvien keräämisen vaikutusta niiden alkuperäisten kasvupaikkojen luontoon. Ilman näiden seikkailijoiden uskaliasta panostusta eurooppalainen botaniikka ei kuitenkaan olisi muuttunut sellaiseksi, jona sen nyt tunnemme.”
Teija Alanko on Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla palkittu kasviekologi ja arkeobotanisti. Hänen aiemmin julkaistuja teoksiaan ovat Malva ja mulperi (SKS Kirjat 2018), Daalia ja pelakuu (SKS Kirjat 2022), Torniossa pionit vielä kukkivat (Aurinko Kustannus 2021) sekä Nokkosvillaa ja värttinänkehriä (Vastapaino 2024).
Teija Alanko
Kultaköynnös ja unelma — Huonekasvien historiaa
ISBN 978-951-858-738-8
206 sivua
SKS Kirjat 2025
Tutustu myös näihin teoksiin
