Kari Koskelan Kolmen kortin heitto – Korttihuijarit 1910- ja 1920-luvun Suomessa kertoo pikkurikollisista ja pelureista yhteiskunnan harmaalla alueella

Vaarallisia junamatkoja, asemien petkuttajia, korttihuijareita, uhkapelureita ja pikkurikollisia – Kari Koskelan rahvaan historiasta kertova uutuuskirja vie lukijan keskelle 1900-luvun alun Suomen levottomia aikoja.

1900-luvun alku oli Suomessa ennennäkemättömien mullistusten aikaa. Teollistuminen, muuttoliike, väestönkasvu poliittiset muutokset ja sääty-yhteiskunnan mureneminen loivat uudenlaisen sosiaalisen ympäristön, jossa kansakunnan eri kerrokset hakivat paikkaansa. Poliittinen tilanne oli jännittynyt, ja väkivalta- ja henkirikollisuus kasvoivat rajusti. Jatkuvassa liikkeessä olevan väestön keskuudessa menestyivät erilaiset huijarit, pelurit ja pikkurikolliset.

Rautatieverkoston laajeneminen loi 1900-luvun alun Suomessa uusia mahdollisuuksia kaupankäynnille ja sosiaaliselle vuorovaikutukselle. Maakaupan vapautuminen 1910- ja 1920-luvuilla ei poistanut tarvetta epäviralliselle kaupankäynnille, ja rihkaman, vaatteiden ja kotitaloustuotteiden kaupustelu kukoisti junissa ja markkinoilla. Junamatka oli 1900-luvun alun Suomessa jännittävä ja vaarallinenkin kokemus, jossa vähäinen viranomaiskontrolli loi mahdollisuuksia monenlaiselle toiminnalle. Junavaunut ja markkinapaikat tarjosivat tilaisuuksia paitsi erilaisten tavaroiden kaupusteluun, myös uhkapeliin ja petoksiin.

Tavallisen kansan keskuudessa korttipelit olivat suosittu vapaa-ajan vieton tapa. Pelit eivät olleet vain ajankulua, vaan ne tarjosivat sosiaalisen tilan, jossa saattoi kilpailla, ansaita kunnioitusta ja ottaa riskejä. Toisaalta kortinpeluu oli myös portti petosten maailmaan, jossa huijausten kohteeksi joutuneet olivat usein vähäosaisia ja järjestäytyneen oikeuden ulottumattomissa. Pelimiesten maailmassa korttihuijauksilla saattoi ansaita sosiaalista pääomaa, ja pikkupetosten taidot olivat arvostettuja.

Kari Koskelan uutuuskirja Kolmen kortin heitto – Korttihuijarit 1910- ja 1920-luvun Suomessa tuo esiin, kuinka yhteiskunnan harmaat alueet loivat modernisoituvassa Suomessa paljon tilaa pikkupetoksille ja muulle rikollisuudelle. Junamatkustajien nimettömyys ja markkinoiden vähäinen valvonta loivat suotuisat olosuhteet huijauksille ja petoksille, joiden kohteeksi joutuivat usein maaseudun väestö ja siirtolaiset.

Heikosti valvotut julkiset tilat olivat otollisia paikkoja joutua pelureiden ja huijareiden uhriksi. Kolmannen luokan junavaunuissa istuttiin vielä 1900-luvun alkupuoliskolla vastakkain, mikä saattoi tuntemattomat ihmiset tekemisiin toistensa kanssa. Raha liikkui, pikkutavara vaihtoi omistajaa edulliseen hintaan ja pirtupullo sekä korttipakka ilmestyivät nopeasti esiin kun pelimiehet löysivät sopivan kohteen. Juna-asemien liepeillä odottelevat sulavakäytöksiset huijarit houkuttelivat pahaa-aavistamattomia tulijoita jatkamaan pelejä hotelleissa, ravintoloissa ja matkustajakodeissa. Työmiehiä varoiteltiin tukkisavottoja ja muita työmaita kiertelevistä ammattipelureista. Moni varomaton menetti korttihuijareille ja muille petkuttajille suuria rahasummia.

Koskela kertoo Kolmen kortin heitto -kirjassaan kiinnostavasti tästä 1900-luvun alkupuolen korttihuijareiden, pelureiden ja pikkurikollisten maailmasta ja siitä miten se näyttäytyi aikakauden oikeusjutuissa ja sanomalehtikirjoittelussa. Samalla teos tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman julkiseen moraalikeskusteluun, joka käytiin korttipelien ja kaupustelijoiden ympärillä. Miksi korttipelaaminen herätti niin paljon moraalista närkästystä ja poliittisia intohimoja? Kuinka esivalta yritti puuttua huijareiden toimintaan ja junamatkojen levottomuuteen?

Kolmen kortin heitto on mielenkiintoinen ikkuna aikakauteen, jossa yksilön mahdollisuudet ja yhteiskunnan rakenteet olivat jatkuvassa muutoksessa. Teos on mukaansatempaava yhdistelmä tarinankerrontaa ja tavallisen kansan historiaa. Uhkapelureista, petkuttajista ja pikkurikollisista kertoessaan se avaa ovet myös syrjäytyneiden ja tuomittujen alamaailmaan – sinne, missä sääntöjä rikottiin ja rohkeus palkittiin.

Tutustu myös Kari Koskelan edelliseen Helsingin huligaaneista kertovaan teokseen