Mitä voimme tietää kielistä, joista emme tiedä oikein mitään? Tiedetoimittaja Topias Haikala käy Kielet ennen meitä -kirjassaan ensimmäistä kertaa kattavasti läpi Suomen alueen kielihistorian kivikaudelta keskiajalle.
Milloin saame, suomi ja ruotsi saapuivat nykyisen Suomen alueelle? Millaisia kieliä täällä puhuttiin niitä ennen? Miksi suomen kielessä on valtavasti ikivanhoja indoiranilaisia, balttilaisia ja germaanisia lainasanoja? Entä mistä kertoo se, että saamen vanhasta sanastosta yli kolmasosa on alkuperältään tuntematonta?
Suomessa puhutaan nykyään suomen, ruotsin ja saamelaiskielten lisäksi kymmeniä muita kieliä, mutta nykykielissä näkyy vain murto-osa pitkästä kielihistoriastamme. Esihistoriallisina aikoina täällä kaikuivat kauan unohdetut muinaiset kielet, joita kukaan ei ole kuullut puhuttavan tuhansiin vuosiin. Silti niistä on jäänyt jälkiä myös nykykieliin ja paikannimiin.
”Minusta tuntui kuin eteeni olisi avautunut kadonnut maailma.”
Tiedetoimittaja Topias Haikala sukeltaa Kielet ennen meitä -kirjassaan syvälle muinaisten kielten historiaan ja kertoo niiden tarinan niin pitkälle kuin nykyinen tutkimus mahdollistaa. Teoksessaan hän vie lukijan ensin viimeisimmän jääkauden jälkeiseen aikaan, jolloin Pohjolaan saapui uusia ihmisiä ja heidän mukanaan uusia kieliä. Kielihistoriallinen salapoliisikertomus päättyy keskiajan kynnykselle 1000–1200-lukujen taitteeseen, jolloin kirjalliset lähteet alkoivat yleistyä.
”Saamelaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten lainasanakerrostumat todistavat, että Suomen alueella puhuttiin vielä ensimmäisellä ajanlaskun alun jälkeisellä vuosituhannella muinaiskieliä, jotka eivät olleet sukua uralilaisille tai indoeurooppalaisille kielille” Haikala kertoo.
Kielihistorian tutkimus on salapoliisityötä
Kuinka näistä muinaisista kielistä voidaan tietää mitään? Esihistoriallisten kielten tutkimus on Haikalan mukaan kuin rikospaikkatutkimusta, mutta sormenjälkien sijaan kielitieteilijät tutkivat esimerkiksi muinaisia lainasanakerrostumia ja paikannimiä.
Esimerkiksi sana käsi esiintyy eri muodoissa lähes kaikissa uralilaisissa kielissä, ja sen juuret ulottuvat kantauraliin yli 4000 vuoden taakse. Äiti puolestaan löytyy vain itämerensuomesta ja mahdollisesti lainautunut kadonneesta pohjoiseurooppalaisesta kielestä sekä germaaniin että suomeen.
Haikala on haastatellut kirjaansa varten lukuisia kielitieteen ja kielihistorian asiantuntijoita. Keskustelut Riho Günthalin, Sampsa Holopaisen, Jaakko Häkkisen, Santeri Junttilan, Luobbal Sámmol Sámmol Ánten ja Janne Saarikiven kanssa auttoivat häntä kokoamaan tuoreimmasta kielitieteellisestä tutkimuksesta kiehtovan yleistajuisen teoksen, jollaisen hän itse olisi halunnut aiheesta lukea. Kielet ennen meitä on paitsi Suomen alueen muinaista kielihistoriaa, myös samalla tarina esihistoriallisten ihmisten liikkeistä, kulttuurien kohtaamisista ja vuosituhansien vuorovaikutuksesta.
Topias Haikala on toimittaja ja kirjailija, jolta on julkaistu aiemmin kaksi romaania. Viime vuodet hän on työskennellyt tiedetoimittajana Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti Yliopistossa.
Topias Haikala
Kielet ennen meitä
ISBN 978-951-858-723-4
482 sivua
SKS Kirjat 2025