Helsingin mielenkiintoinen historia tarjoaa loputtomasti tutkittavaa niin kirjojen parissa kuin pääkaupungin kaduilla kävellen tai pyöräillen. Historiallisia kohteita ja niiden kertomia tarinoita riittää, vaikka aivan kaikkia ei enää olekaan olemassa. Niiden äärellä voi kuitenkin antaa mielikuvitukselle tilaa aistia muistoja entisaikojen elämästä.
Lauantaina 12.6.2021 vietettävän Helsinki-päivän kunniaksi listasimme viisi Helsingin historiaan liittyvää kiinnostavaa kohdetta ja kirjaa.
1. Kadonneet tupakkaplantaasit Kaisaniemessä
Tiesitkö, että Suomessa on viljelty oopiumia apteekkarien lääkekasvimailla, kasvatettu riisiä ja kerätty satoa Helsingin tupakkaplantaaseilta? 1700-luvulla teollisuuden hyödyntämillä kasveilla, kuten tupakalla, oli etuoikeus kaupungin viljelypalstoille. Kaupungin laitamilla, nykyisen Kaisaniemen alueella, sijaitsi laajoja runsaita satoja tuottavia tupakkaviljelmiä. Valtiovalta kannusti tupakan kasvattamiseen, sillä huolena oli rahojen karkaaminen ulkomaisen tupakan tuontiin.
Helsingin tupakkapelloista ei kaupunkiretkeilijä löydä enää jälkeäkään, mutta esimerkiksi Kaisaniemessä liikkuessa on kiehtovaa ajatella alueen olleen aikanaan kaupungin laitamia.
Kasviarkeologi Teija Alanko kertoo Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista -kirjassaan suomalaisten puutarhojen värikkäästä historiasta, niin keskiaikaisten linnojen ja luostarien yrttitarhoista kuin 1800-luvun kauppapuutarhoista. Kasviarkeologian eli arkeobotaniikan avulla voidaan saada tietoa myös sellaisista lajeista ja kohteista, joista ei ole kirjallisia dokumentteja.
2. Rakennus, jota ilman Helsingissä ehkä olisi ylimääräinen Unescon maailmanperintökohde
Engelin Helsingin keskus, Senaatintori, on todistanut keisarien vierailut, euroviisuvoitot sekä sodat ja pommitukset lähes kahden vuosisadan ajan. Senaatintori ympäristöineen ei ole 160 vuodessa juuri muuttunut. 1930-luvulla lounaiskulmasta (Aleksanterinkatu 30) purettiin kuitenkin kolmekerroksinen Engelin suunnittelema talo, ja tilalle rakennettiin punagraniittinen pankkirakennus. Vuonna 1952 Senaatintori ja Helsingin empirekorttelit suojeltiin. Senaatintori on ollut ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi mutta toistaiseksi tuloksetta. Epäämisen syyksi on arvioitu nimenomaan aukion yhtenäisen empiretyylin rikkovaa pankkirakennusta.
Kiehtovia vanhoja valokuvia sisältävä Katri Maasalon Senaatintori – Suomen historia kuvin vie lukijan istumaan Tuomiokirkon portaille, Suomen historiaa katselemaan. Historiasta kiinnostuneen kaupunkiretkeilijän kannattaa pysähtyä Tuomiokirkon portaille arvioimaan itse saattaisiko Senaatintorista vielä jonain päivänä vielä tulla Unescon maailmanperintökohde.
3. Aaveita Ruiskumestarin talossa
Kruununhaassa sijaitseva Ruiskumestarin talo on kantakaupungin vanhin puutalo ja ohikulkijaa ihastuttava näky komeiden kivilinnojen keskellä. Talon rakennutti aikanaan vuonna 1818 asunnokseen merimiehen leski Christina Wört, ja sittemmin siitä tuli kaupunginvouti ja ruiskumestari Alexander Wickholmin koti. Nykyään rakennus on Helsingin kaupunginmuseon rakastettu kohde, jossa esitellään 1800-luvun porvariselämää.
Ruiskumestari Wickholmilla oli tapana istua piippuaan poltellen pihassa olevan neliskulmaisen kiven päällä, ja Wickholmin kuoltua kivi siirrettiin hänen haudalleen. Pian sen jälkeen alkoi tapahtua outoja: ovet paukkuivat itsestään, vintillä kolisi ja uudet vuokralaiset poistuivat kiireesti. Wickholmin tytär ehdotti isänsä lempikiven siirtämistä hautausmaalta takaisin talon pihaan, ja näin tehtiin. Vanhan ruiskumestarin kummittelu loppui hetkeksi, mutta vielä pitkään sotien jälkeenkin helsinkiläislapset kertoivat nähneensä kivellä istuvan vanhan miehen polttelevan piippua Ruiskumestarin talon pihassa.
Opastetun kierroksen historiallisten aavetarinoiden tarjoaa Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan kirja Helsingin henget – Opas aaveiden pääkaupunkiin.
4. Ohranan talo Korkeavuorenkadulla
Osoitteessa Korkeavuorenkatu 21 sijaitseva rakennus on todistanut Suomen ja Helsingin historiaa jo yli 130 vuotta. Alun perin uusrenessanssityylinen kivitalo rakennettiin perheasunnoiksi 1800-luvun lopulla. Vuonna 1903 Venäjän valtio osti rakennuksen aivan erilaiseen käyttötarkoitukseen – tsaarin pelätty salainen poliisi Ohrana käytti sitä kuulusteluissaan. Myöhemmin talossa toimi myös Suomen sotaväen päämaja. Tieto talvisodan syttymisestä tuli ensimmäisenä juuri Korkeavuorenkadulle, pari tuntia ennen Helsingin pommitusten alkamista.
Nyt Korkeavuorenkatu 21 on saneerattu takaisin asuinkäyttöön, historiaa kunnioittaen. Unto Hämäläinen kertoo paljon kuulleen ja nähneen rakennuksen koko tarinan kirjassaan Historian paraatipaikalla – Kivitalo Helsingin sydämessä.
5. Lepakko, underground-Helsingin kadonnut sydän
Punk sysäsi Suomen taiteen kulttuurivallankumoukseen 1980-luvulla. Sen kokoavana voimana toimivat Helsingin underground-klubit, joiden juuret olivat Berliinin kabareissa, Andy Warholin Factoryssa ja Euroopan taiteessa. Legendaarinen Lepakkoluola, Porkkalankadun alkupäässä sijainnut Lepakko, muodostui tärkeäksi kokoontumispaikaksi ja yhdeksi pääkaupunkiseudun merkittävimmistä kulttuurikeskuksista. Viime vuosituhannen taitteessa Lepakko purettiin Ruoholahden toimistorakennusten tieltä.
Pete Europa palaa 1980-luvun öisen vallankumouksen ja kulttuurisen murroksen keskelle lokakuussa 2021 ilmestyvässä kirjassaan Helsinki 1984 – Yön olennot ja uusi aalto.
Ja vielä yksi: Esplanadi on pariisilaisen flaneerauksen paratiisi
Kun Helsingistä tehtiin Venäjään liitetyn Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812, alettiin sitä oitis rakentaa hallinnon, kaupan ja merenkulun keskukseksi. Uuteen pääkaupunkiin siirrettiin Turusta yliopisto, ja Engel alkoi rakentaa vallan ytimeen monumentaalista keisarillista tyyliä edustavaa empirekeskustaa.
Kasvava kaupunki sai vaurastuessaan runsaasti mannereurooppalaisia piirteitä, ja tämän eurooppalaisen Helsingin symboliksi nousi pariisilaistyylinen kukkien ja ravintoloiden reunustama Esplanadi. Siellä käytiin näyttäytymässä ja viettämässä aikaa, aivan kuten nykyisinkin. Esplanadi onkin edelleen kenties paras paikka Helsingissä harjoittaa eurooppalaisen flaneerauksen jaloa taitoa.
Matti Klinge kertoo Esplanadin merkityksestä ja 1800-luvulla kansainvälistyvän pääkaupungin historiasta mielenkiintoisessa kirjassaan Eurooppalainen Helsinki.