Katkelma Minna Silverin teoksesta Sinuhe egyptiläisen maailma

Katkelma Minna Silverin teoksesta Sinuhe egyptiläisen maailma

Kuinka hyvin Mika Waltari tunsi muinaisen Egyptin historiaa ja kulttuuria? Lähi-idän historioitsija ja arkeologi Minna Silverin syyskuussa 2024 ilmestyvä kirja johdattaa lukijan Sinuhen maailmaan, ja taustoittaa romaanin tapahtumia arkeologin näkökulmasta. Waltarin tiedot hämmästyttävät edelleen tarkkuudellaan.

Julkaisemme SKS:n ystävien luettavaksi alla katkelman Sinuhe egyptiläisen maailma -teoksesta. Waltarin romaanin kuudetta kirjaa käsittelevässä luvussa Silver kuvaa arkeologin silmin Sinuhen ja Kaptahin matkaa Babylonian kuningas Burraburiashin hoviin.

Hyviä lukuhetkiä!

Burraburiash eli Burnaburiash – Babylonian kuningas

Sinuhe ja Kaptah lähtevät tapaamaan Babylonian kunin­gas Burraburiashta eli historian Burnaburiash II:ta (hal­litsi noin 1380–1350 eKr.).624 Burnaburiashin kirjeet faarao Amenhotep III:lle, Amenhotep IV:lle ja Tutankhamonille sisäl­tyvät Amarna-arkiston kokoelmaan (EA, 6–14). Faaraota hän pu­huttelee veljenään, tasa-arvoisena hallitsijana.

Yksi Burnaburiashta koskeva kirje (EA, 14) on ilmeisesti van­himpia häneltä säilyneitä kirjeitä, ja se ajoittuu Amenhotep III:n valtakauteen. Se on täynnä faaraon lähettämien tekstiilien, he­vosten, puusta rakennettujen kullattujen vaunujen, kultaisten korujen sekä hopeisten ja kuparisten astioiden luetteloa. Pai­noyksikköinä metalleille mainitaan mina (550–960 g) ja sekeli (10–16 g), jotka esiintyvät myös Raamatussa. Amarna-kirjeissä (EA, 6) Burnaburiash mainitsee Amenhotep IV:lle, kuinka hyvä ystävä hän oli ollut tämän isän kanssa ja toivoo suhteen jatku­van uuden faaraon kanssa. Hän kehottaa Amenhotep IV:tä pyy­tämään maastaan, mitä haluaa, ja niin hän lähettäisi sitä tälle. Itsekin hän pyytää faaraolta tarvitsemiaan tuotteita Egyptistä.

Toisessa kirjeessään (EA, 7) Burnaburiash kertoo olevansa sairas, mutta se ei estä kirjeenvaihtoa. Tässä löytyy yhtymäkoh­ta romaanin Sinuhen ja Burraburiaksen välisiin terveydenhoitoa koskeviin asioihin. Amarna-kirjeissä kuningas nimittäin pyytää faaraon lähettämään hoito- ja parannuskeinoja hänen sairau­teensa samoin kuin hänkin tekisi faaraon ollessa sairaana. Hän lähettää lapis lazuli -kiveä, kun faaraolta tarvitaan puolestaan Egyptistä kultaa. Myös valituskirjeitä saapuu Burnaburiashil­ta. Hän ei ole tyytyväinen faaraon vastalahjoihin ja valittaa, et­tä Egyptin Kanaaninmaan vasallit ovat ryöstäneet ja tappaneet hänen karavaanejaan ja kauppiaitaan. Hän vakuuttaa, että Ba­bylonian hallitsijat eivät ole liittoutuneet Kanaaninmaan asuk­kaiden kanssa, vaan he ovat sanoneet, että niiden tulisi pysyä Egyptin alaisuudessa (EA, 8). Hän vetoaa faaraoon ja kertoo ha­luavansa lisää kultaa temppelin rakentamiseen (EA, 9). Hän lä­hettää tyttärensä viiden vaunun kera faaraolle vaimoksi. Burna­buriash puolestaan haluaa norsunluuta ja väriaineita faaraolta (EA, 11).

Lähtiessään tapaamaan Babylonin kuningasta Sinuhelle hankitaan loistelias kantotuoli ja hän pukeutuu hovin tavoin kirjailtuihin vaatteisiin sekä koristautuu kultakoruihin. Hänen lääkärinvälineensä ovat valkoisin norsunluu-upotuksin koristel­luissa tummissa eebenpuulippaissa. Kaptah seuraa valkoisella aasilla, joka myös symboloi kuninkuutta. Syyro-Mesopotamias­sa kuninkaat nimenomaan ratsastivat aaseilla, kuten Babylonis­sa. Valkoisuudellakin oli oma ylhäinen merkityksensä. Itämailla aasi oli rituaalisesti merkittävä eläin ja mitä kätevin kulkuneu­vo.

Sinuhe ja Kaptah saapuvat kuninkaan palatsiin, jonka portilla he kohtaavat lahjuksia anovan vanhan oppineen mie­hen. Hän vaatii osuutta mahdollisista kuninkaan leimatuista hopea- tai kultalahjoista. Tässä Waltari jo enteilee jonkinlais­ta rahamuotoa. Egyptiläiset käyttivät kultapatukoita, kun taas mesopotamialaiset viljaa, kuten ohraa, kuparia sekä hopeapatu­koita maksun välineenä. Veroja voitiin maksaa Mesopotamiassa temppeliin viljana, ja vastineeksi saatiin savikuitteja tai -lippu­ja. Keskipronssikaudella nuolenpääteksteissä kerrotaan kapsum amurrumista eli amorilaisesta hopeasta, jolla tarkoitetaan kau­pustelevien amorilaiskaravaanien maksuvälineenään käyttämää hopeaa. Mainitut painoyksiköt, kuten deben, mina ja sekeli, mittasivat arvoa.

Sinuhe joutuu parantamaan Burraburiashin hammassärkyä. Sinuhe kertoo lääkkeistä, ja tässä nimenomaan unikonsiemenis­tä, joista saadaan huumetta, nimittäin oopiumia. Sinuhe kuvaa unikkopeltoja Babylonin alueella. Nykyisin unikontuotanto on tunnettu erityisesti Afganistanin alueen tyypillisenä elinkeinona.

On varmaa, että ainakin egyptiläiset käyttivät pronssikaudella oopiumia samoin kuin hullukaalia ja huumeena. Papyrus Ebersissä esiintyy oopiumin käyttöä lääkityksessä. Sillä saattoi lieventää kipuja ja huumata potilaita esimerkiksi leikkauksen ajaksi.
Kyproksella Alashijan kuningaskunnassa valmistettiin Egyptin Amarna-kaudella erityisiä unikonmuotoisia ja rengaspohjaisia keramiikkakannuja. Kypros oli kauppayhteyksissä Ekhnatonin Egyptiin, ja Alashijan kuningas lähetti faaraolle kirjeitä (EA, 35). Kyseisten rinkipohjaisten kannujen on arveltu palvelleen oopiumin kuljetuksessa itäisen Välimeren alueella. Tämän näkemyksen esitti vuonna 1962 Robert S. Merrillees. Perusteina toimivat kannujen löytöyhteydet sekä muoto, joka hämmästyttävästi muistuttaa unikon siemenkotaa.

Ruotsalainen professori Paul Åström kannatti ajatusta ja esitelmöi aiheesta osallistuessani vuonna 1990 Jerusalemissa kansainväliseen arkeologiseen konferenssiin. Sain paikan päällä Kyproksella keväällä 2023 olla todistamassa samantyyppisten kannujen paljastumista Hala Sultan Tekken haudoista ruotsalaisen professori Peter Fischerin johtamilla kaivauksilla. Paikalla oli vilkkaat kauppayhteydet myös Amarna-kauden Egyptiin. Vastaavia kannuja on niin ikään löydetty Egyptistä, muun muassa Memfiksestä. Ne ovat tuontitavaroita Kyprokselta.

Tutkimukset vastaavista kannuista löydetyistä ainejäämistä eivät vahvistaneet vielä vuonna 2016 Merrilleesin oopiumihypoteesia, vaan viittasivat yleisesti parfyymiöljyjen kuljetustarkoitukseen.British Museumissa säilytettävään kannuun käytettiin kuitenkin uutta metodia, jonka avulla vuonna 2018 paljastettiin kannujen yhteys oopiumiin. Merrilleesin ajatus oli näin saanut luonnontieteellisen vahvistuksen.

Babyloniassa oli myös omia lääkäriparantajia, joiden toi­mintaan liittyi rohdoilla hoitamista ja parannuskeinona myös loitsujen lukemista. Lääkärejä toimi siis niin lääketieteen kuin henkimaailman alalla. Erilaisten yrttien vaikutukset tunnettiin. Assurbanipalin kirjastoon kerättiin 700-luvulla eKr. noin 800 sa­vitauluun tunnettu lääketieteellinen tieto.633 Henkimaailmaa tutkittaessa ennustaminen erilaisia apuvälineitä käyttäen oli suosittua Babyloniassa. Siihen saattoi sekoittua niin tiedettä kuin taikauskoa. Sinuhe kertoo vuorikristallin käytöstä näön pa­rantamiseksi ja erilaisissa rituaaleissa. Tämä on mitä mielenkiin­toisin kohta. Sinuhe kertoo, että huononäköiset babylonialaiset saattoivat käyttää vuorikristallista hiottuja linssejä, jotka paran­sivat näköä, ja niillä pystyttiin sytyttämään kuiva ruoho tuleen. On hämmästyttävää, kuinka yksityiskohtaista tietoa Waltari oli kerännyt. On nimittäin todettu, että tällaisia linssejä käytettiin Lähi-idässä ja Välimeren maissa jo vuosituhansia sitten. Kreetal­ta esimerkiksi on löydetty todella hienoja pronssikaudelle ajoit­tuvia linssejä.

Sinuhe mainitsee myös opetelleensa Mardukin tornissa lam­paan maksasta ennustamista, ja edellä mainittiin British Mu­seumin savisen maksamallin käytöstä tällaisiin opetustarkoi­tuksiin. Tähtien opiskelun Sinuhe kuitenkin toteaa turhaksi pappien kiistelyille alttiiden tulkintojen vuoksi. Astrologialla oli Mesopotamiassa erityinen asema. Kaptah toteaa tähtien tirkiste­lyn myös turhaksi, koska hän uskoo ennalta määrättyyn kohta­loon. Hän on eräänlainen fatalisti. Kaptah katsoo, että skarabee­kuoriaisen voima on tässä suhteessa myös selitettävissä, sillä se voi vaikuttaa kohtaloon. Sinuhe ihastuu kuitenkin öljystä en­nustamiseen. Mesopotamiassa ennustamisessa saattoi tosiaan­kin käyttää savua, arpoja ja öljyä.

Korvaavan kuninkaan rituaali

Sinuhe kertoo Babylonin kevätpäivästä, joka muistuttaa mesopotamialaisten sumerien Dumuzi-jumalan juhlaa ja on samantyyppinen kuin aiemmin tässä kirjassa kuvattu Tammuzin juhla. Sinuhen kertomuksessa patsaan ylösnouse­mus keväällä kuvastaa luonnon heräämistä jälleen eloon.

Sinuhe ja Kaptah joutuvat todistamaan korvaavan kunin­kaan perinnettä Babylonissa. Sinuhe on vähällä joutua korvaa­vaksi kuninkaaksi. Vartiosotilaat nimittäin tulevat hakemaan hänet hänen asustaessaan Ishtarin talossa Babylonissa. Mutta Kaptah valitaankin Burraburiashille korvaavaksi kuninkaaksi. Sinuhe yrittää vastustella, mutta pahaa-aavistamaton Kaptah antautuu mukaan rituaaliin.

Väärän kuninkaan päivän kaltaista korvaavan kuninkaan ri­tuaalia (šar pūhi) on historiallisesti vietetty Mesopotamiassa. Eri­tyisesti se tunnetaan kuitenkin Sinuhen tarinaa myöhemmältä ajalta eli Assyriasta 600-luvulta eKr., jolloin Assyria oli suurvalta. Rituaaleilla haluttiin suojella kuningasta pahoilta enteiltä, jot­ka uhkasivat hänen henkeään. Tällaisten enteiden ilmestyminen nähtiin tähtitaivasta tarkkailtaessa, kuten esimerkiksi kuunpi­mennysten yhteydessä. Rituaalissa kuningas symbolisesti luopui vallasta ja korvaava kuningas tuli tilalle jopa sadaksi päiväksi eli yli kolmeksi kuukaudeksi. Korvaava kuningas asettui oikean kuninkaan tilalle ennen kuunpimennystä, jotta oikea kuningas säästyisi pahojen voimien mahdollisesti tuottamalta kohtalol­ta. Korvaava kuningas pukeutui oikean kuninkaan asuun, istui tämän valtaistuimella, nukkui tämän sängyssä ja söi tämän ate­rioita.

Suomalainen teologi Martti Nissinen on käsitellyt korvaa­van kuninkaan rituaalia suomalaisten Assyrian arkistoja koske­van suurprojektin julkaisussa. Assyrian kuningas Assarhaddonin (hallitsi 681–669 eKr.) palvelija Mar-Issar raportoi toimitetusta rituaalista ja kertoi, kuinka Damqí, Assyrian prelaatin poika, oli hallinnut Assyriaa ja Babyloniaa korvaavana kuninkaana ja lo­pulta kuollut kuningattarineen. Korvaavan kuninkaan rituaa­lilla pyrittiin hämäämään ja ohjaamaan pahat enteet ja kohtalo pois varsinaisesta kuninkaasta korvaavaan kuninkaaseen. Siihen kuului Assyriassa korvaavan kuninkaan uhraaminen sadan päi­vän päätteeksi. Aleksanteri Suuri pyrittiin vuonna 323 eKr. Ba­bylonissa pelastamaan kyseisenlaisella rituaalilla. Tästä kerto­vat antiikin lähteet, kuten Diodoros Sisilialainen, Plutarkhos ja Arrias.

Sijaiskuninkaan roolissa Kaptah joutuu ratkomaan kansalle kysymyksiä ja jakamaan oikeutta. Lainoppineet astuivat esiin ja lukivat lain pylväästä ja selittivät:

”Jos talo luhistuu rakennusmestarin huolimattomuuden takia ja surmaa luhistuessaan talon omistajan, on myös rakennusmes­tari surmattava. Mutta jos talo luhistuessaan surmaa omistajan pojan, on rakennusmestarin poika surmattava. Enempää ei laki sano, mutta tulkitsemme sen siten, että mitä hyvänsä talo luhis­tuessaan tuhoaa, on rakennusmestarin siitä vastattava siten, että hänen omaisuudestaan tuhotaan vastaava osa. Muuta emme osaa sanoa.”

Nämä kohdat Waltari on kirjoittanut mesopotamialaisen lain­säädännön innoittamana: hän on lukenut Hammurabin lakia ja Eshnunnan lakeja. Erityisesti Eshnunnan laeissa on vastaa­vuuksia rikoksen taloudellisesta korvaavuudesta. Hammura­bilta tunnemme lex talionis -lakeihin kuuluvan ”Silmä silmästä, hammas hampaasta” -lauseen. Kaptah tulkitsee kuitenkin lakeja aivan omien mielipiteittensä mukaan. Mielipiteet pohjautuvat huijausten sallimiseen, jos esimerkiksi rakennusmestarin työtä ei valvota, eikä varsinaiseen oikeuteen. Kaptah käyttää korvaa­vana kuninkaana tilaisuuden hyväkseen ja nauttii kuninkaan haaremista.

Sinuhe haluaa Burraburiakselta selityksen väärän kunin­kaan päivästä:

”En tunne maasi tapoja, joten sinun on selitettävä, mitä tämä kaikki merkitsee.” Silloin hän selitti: ”Joka vuosi väärän kunin­kaan päivänä valitaan tyhmin ja hullunkurisin mies Babylonissa ja hän saa hallita yhden päivän aamunkoitosta päivänlaskuun kaikella kuninkaan vallalla ja kuninkaan itsensä on palveltava häntä. Enkä ole vielä koskaan nähnyt hullunkurisempaa kunin­gasta kuin Kaptah, jonka itse valitsin hänen suuren hullunku­risuutensa tähden. Hän ei itse tiedä, mitä hänelle tapahtuu, ja juuri se on hullunkurisinta kaikessa.”

”Mitä hänelle sitten tapahtuu?” kysyin. ”Päivän laskiessa hänet surmataan yhtä äkkiä kuin hänet aamulla kruunattiin”, selitti Burraburiash.

Sinuhe menee kuninkaalliseen haaremiin ja tapaa siellä Minean, raivoisan kreetalaisneidon, joka oli lyönyt ja vastustanut Kap­tahia. Sinuhe saa Minean rauhoittumaan ja katsoo, että hänen kohtalonsa on kietoutunut yhteen Minean kanssa.

Kaptah ”haudataan” pakomatkalle varastoruukkuun

Burraburiash palvelee Kaptahia vääränä kuninkaana, jonka on määrä kuolla myrkkypikarista. Mutta Sinuhe vaihtaa juoman pikarissa oopiumilla sekoitettuun viiniin ja tar­joaa sen Kaptahille, jotta tämä nukahtaisi. Burraburiashille lai­tetaan kruunu päähän ja hänet puetaan jälleen kuninkaallisiin vaatteisiin. Kaptah todetaan kuolleeksi ja hänet laitetaan ikään kuin kuolleena haudattavaksi suureen saviruukkuun. Sinuhe perustelee tämän egyptiläisten tarpeella haudata vainajansa.

Sinuhe pyytää Kaptahin hautaruukkua Burraburiakselta ve­doten siihen, että Kaptah oli egyptiläinen. Kuten on jo todet­tu, egyptiläisille hautaus ja erityisesti ruumiin säilyttäminen oli tärkeää. Sinuhe kertoo, että hänen tulee varustaa vainaja kai­kella tarpeellisella, kuten ruoalla ja juomalla, tämän matkalle lännen maahan. Selostus seuraa muinaisegyptiläisten uskoa matkasta tuonpuoleiseen. Sinuhe lupaa, että kolmenkymmenen päivän päästä hän toisi Kaptahin takaisin. Burraburiash suostuu ja antaa Sinuhen viedä Kaptahin. Kaptah kuljetetaan ruukussa kantotuoliin. Sinuhe puhkaisee kantotuolissa saviruukun tuo­reen savikannen, jolloin Kaptah saattoi hengittää.

Sinuhe palaa haaremiin, jossa Minea hänen ohjeidensa mu­kaan esittää kuollutta. Sieltä Minea kannetaan mattoon käärit­tynä Sinuhen kantotuoliin. Näin Sinuhe lähtee pakomatkalle ja saapuu virralle ja vuokraamaansa alukseen. Ruukku siirretään alukseen, ja Sinuhe kantaa matossa myös tytön sinne. Soutajat soutavat aluksen yöllä pois Babylonista.

Anatoliassa, Levantin ja Aigeianmeren alueen hautaustavoissa tunnetaan ruuk­kuhautaus eli pithos-hautaus, jossa vainaja haudattiin suureen varastoruukkuun. Krei­kan sana pithos tarkoittaa suurta varasto­ruukkua. Lapsien ruukkuihin hautausta tun­netaan Lähi-idästä jo neoliittiselta ajalta.

Syyrian rannikolta Ras Shamrasta eli mui­naisen Ugaritin alueelta, Levantista, tunne­taan ruukkuhautausta jo kalkoliittiselta kau­delta, niin sanotulta kivi-kuparikaudelta, 5. vuosituhannelta eKr. Bybloksen rannikko­kaupungista

Syyriasta tunnetaan jopa yli pa­ri tuhatta ruukkuhautausta, joita on vaihte­levasti ajoitettu kalkoliittisesta kaudesta 4. vuosituhannelta eKr. keskipronssikauteen 2. vuosituhannelle eKr. Syyriasta Eufratin alueelta, esimerkiksi Karkemishista, hau­taustapaa tavataan varhaispronssikaudella eli 3. vuosituhannella eKr. Keskipronssikau­delta 2. vuosituhannella eKr. sitä tunnetaan esimerkiksi Marin kuningaskunnan alueelta Eufratin alueelta Syyriasta, aivan Irakin rajan tuntumasta. Joukossa on sekä lasten että ai­kuisten ruukkuhautausta.

Anatoliassa ruukkuun sijoitettu hautaus oli myös tyypillinen varhaispronssikaudel­la. Egyptissä hautausta esiintyi hyksojen asutuksen yhteydessä Tell el-Dab’assa keski­pronssikaudella, ja Israelissa samoin. Hau­taus oli usein sekundaarinen, eli vainaja oli ensin haudattu muulla tavoin ja lihaosien maaduttua luuranko oli siirretty varasto­ruukkuun. Ruukun on katsottu symboloivan kohtua. Babyloniassa ruumishautauksessa tuli tavaksi haudata kuolleita myös kylpy­ammeen muotoisiin terrakotta-arkkuihin. Heetit saattoivat sijoittaa polttohautauksen tuhkajäännökset saviruukkuihin.

©Minna Silver ja SKS Kirjat

FT Minna Silver on Lähi-idän historioitsija ja arkeologi, joka luki Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Väitöskirjassaan hän on tutkinut Lähi-itää muinoin hallinneiden amorilaisten arkeologisia jäännöksiä. Silveriin aiempiin teoksiin lukeutuvat mm. Tutankhamonin salaisuudet (Gaudeamus 2022). Sinuhe egyptiläisen maailma ilmestyy syyskuussa 2024.

Kuva: Antti Rintala