Pohjoiseen Saamenmaahan vievä Kirjeitä Kyynelvuonosta on koskettava ja ajankohtainen puheenvuoro erämaan hauraasta tulevaisuudesta ja kolttasaamelaisesta elämäntavasta.
Kirjeitä Kyynelvuonosta – Matkalla kolttain mailla ja Vätsärin erämaassa on koskettavalle matkalle Saamenmaahan vievä teos pohjoisista ikimetsistä, kolttasaamelaisesta kulttuurista ja ihmisen elämänmittaisesta suhteesta maahan. Riitta Ahmasalon teos kuljettaa lukijan Inarijärven koillispuolelle Vätsärin erämaahan, vaikeakulkuisten kivikoiden, vanhojen mäntymetsien, järvien ja soiden keskelle. Samalla se avaa näkymän elämäntapaan, jossa maa ei ole vain maisema, omaisuus tai luonnonvara, vaan työn, muistin ja olemassaolon perusta.
”Päädyin Pallasjärveltä saamani suuren järvilohen kanssa paikallislehti Inarilaiseen, jonka lukija lähetti sähköpostia ja tarjosi minulle erämaatilaa ostettavaksi” Ahmasalo kertoo.
”Siellä on nyt minun kotini, vaikka se ihmeelliseltä tuntuukin.”
Erämaan vuodenkierto ja kolttasaamelaisten kokemukset kertovat elämästä Vätsärissä
Ahmasalon erämaakoti Kyynelvuonon rannalla antoi kipinän kirjoittamiselle. Vanhan talon ullakolta löytyvät kenkäheinät, poronnahkaiset säärystimet, nokiset kahvipannut ja vuosikymmeniä säilyneet työkalut herättävät kysymyksiä heistä, jotka ovat kulkeneet samoilla poluilla ennen häntä. Millaista syrjäisessä erämaassa oli elää ja tehdä työtä? Miten Vätsäri on muuttunut? Mitä poronhoito merkitsee siellä tänään?
Vastauksia Ahmasalo etsii ennen kaikkea Vätsärin paliskunnan poronhoitajilta Nestori ja Tuomas Semenoffilta sekä heidän perheiltään ja läheisiltään. Kahden sukupolven kertomukset piirtävät kuvan poronhoidon muutoksesta, perheiden arjesta ja kolttasaamelaisten historiallisista kokemuksista. Nestorin lapsuuteen ulottuvat muistot liittyvät sotaan ja evakkoon, joka vei kolttasaamelaiset pois heidän ikiaikaisilta alueiltaan. Tuomas puolestaan työskentelee poronhoitajana nykyisessä Vätsärissä, ympäristössä, jossa perinteinen elinkeino kohtaa luonnon nopeasti muuttuvat olosuhteet.
Henkilökohtaisten muistojen kautta teos kertoo myös yhteisöllisyydestä ja sukupolvien välisestä jatkuvuudesta. Nestorin puoliso Elina sekä heidän tyttärensä täydentävät kuvaa poronhoitajaperheen elämästä, työnjaosta ja sitkeydestä. Heidän kertomuksissaan menneet sukupolvet eivät ole kadonneet, vaan elävät edelleen taidoissa, esineissä, paikoissa ja tavoissa ymmärtää maailmaa. Harvoin kuullut kokemukset kutsuvat pysähtymään ja kohtaamaan erämaan paitsi luonnonympäristönä myös muistojen, työn ja kulttuurisen jatkuvuuden kotina.
Vasemmalla: Nestori ja Elina Semenoff. Kuva: Tanja Sanila.
Oikealla: Tuomas Semenoffin perheeseen kuuluvat puoliso Sini Länsman-Semenoff ja lapset Nils-Onttas, Máret Helena ja äidin sylissä oleva Ánna Serafiina. Kuva otettu elokuussa 2025. Tuomas Semenoffin kotialbumi.
Ahmasalon teoksessa elävä kerronta yhdistyy taidokkaasti luonnon tarkkaan havainnointiin ja henkilökohtaiseen pohdintaan. Vätsärin erämaa näyttäytyy paikkana, jossa aika ei etene suorana viivana. Ikiaikaiset aihkit, jääkauden muovaamat louhikot sekä valon ja pimeän vaihtelu sitovat nykyhetken luonnon ja ihmisten historiaan.
Kirjeitä Kyynelvuonosta on samalla ajankohtainen puheenvuoro erämaan tulevaisuudesta. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo pohjoisen luontoon, porojen laidunmaihin ja alkuperäiskansan mahdollisuuksiin jatkaa perinteistä elinkeinoaan. Mitä kaikkea menetämme, jos tämä luonnon, kulttuurin ja ihmisen välinen yhteys katkeaa? ■
Riitta Ahmasalo
Kirjeitä Kyynelvuonosta – Matkalla kolttain mailla ja Vätsärin erämaassa
ISBN 978-952-427-115-8
222 sivua
SKS Kirjat 2026