Skandinavian viikinkiajan jumalattaret olivat hurjia, viisaita, pelottavia, rakastavia ja vallanhimoisia naisia. Heidän joukossaan oli niin noitia ja jättiläisiä kuin saagojen sankarittariakin.
Karoliina Suoniemen kirjoittama Viikinkijumalattaret vie lukijan pohjoisen myyttiseen maailmaan – aikaan, jolloin tarinat jumalista, sankareista ja mahtavista naisista kulkivat suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle. Kirjan tarinoissa kohtaamme jumalattaria, jotka ovat samaan aikaan pelottavia ja lempeitä, viisaita ja vallanhimoisia. Sarjakuvataiteilija Apila Pepitan kirjaan laatima kuvitus herättää eloon rikkaasta mytologisesta aineksesta kudotun maailman.
”Freija oli mahtava noita ja osasi nähdä tulevaan. Hän opetti tämän seidhin taidon myös ylijumala Odinille. Seidh eli noituus, jonka Freija hallitsi, oli naisten maagista taitoa, jolla saattoi suojella ja parantaa, mutta sen avulla saattoi myös aiheuttaa viholliselle harmia, kuten hirveitä painajaisia.”
Viikingit kertoivat taruissaan monista mahtavista jumalattarista. Heihin lukeutuvat rakkauden ja magian mahtava Freija, alamaailmaa hallitseva Hel, lumisten tuntureiden Skadi ja lukuisat muut mahtavat jumaluudet. Jumalattarien lisäksi viikinkikulttuurissa kunnioitettiin niin viisaita kohtalottaria nornia kuin Odinin kilpineitoja valkyrioita.
Viikinkisaagat kertovat voimakkaista ja moniulotteisista naisista
Viikinkiajan mytologia tunnetaan nykyään monien populaarikulttuurin teosten kautta. Televisiosarjat, videopelit ja elokuvat ovat tehneet esimerkiksi Thorista, Lokista ja Ragnarökista maailmanlaajuisesti tunnettuja. Näiden tarinoiden taustalla on kuitenkin paljon laajempi ja monipuolisempi kertomusperinne, jossa naisilla on merkittävä rooli. Viikinkiajan saagat kertovat miesten maineikkaiden tekojen lisäksi myös naispuolisista sankarittarista.
Viikinkikulttuurin liittyvät mielikuvat keskittyvät usein sotureihin ja meriretkille lähteneisiin miehiin, mutta todellisuudessa naisten asema oli monin tavoin vahvempi kuin usein ajatellaan. Kun miehet lähtivät merille kauppa- ja sotaretkilleen, jäivät naiset hoitamaan kotitaloja, omaisuutta ja koko sukukunnan arkea. He saattoivat omistaa maata, tehdä taloudellisia päätöksiä ja tietyissä tilanteissa myös erota puolisostaan.
Saagat kertovat lisäksi naisista, jotka matkustivat, kävivät kauppaa tai toimivat poliittisesti vaikutusvaltaisissa asemissa. Viikinkimytologian jumalattaret heijastavat tätä todellisuutta: he ovat itsenäisiä toimijoita, jotka päättävät omista liitoistaan, hallitsevat omaisuuttaan ja vaikuttavat maailman tapahtumiin.
”Saagojen lukeminen on huikea sukellus menneisyyteen. Jännittävät seikkailut ja tutkimusmatkat, jumalien ja ihmisten elämän kohtalot sekä maagiset tapahtumat ja historialliset tosiasiat nivoutuvat niissä yhteen kiinnostavalla tavalla” Suoniemi kuvailee.
”Saagojen naiset – niin jumalattaret, jätit, valkyriat kuin ihmissankarittaretkin – ovat aktiivisia, moniulotteisia ja mielenkiintoisia hahmoja. Heitä ajaa eteenpäin kosto, rakkaus tai valta ja he omaavat ihmeellisiä kykyjä, nokkeluutta ja älyä tai soturin rohkeuden.”
”Hel itse oli Helheimin kylmä ja pimeä valtiatar, joka hallitsi myös kaikki tuhoisat ja voimakkaat loitsut sekä mustan magian. Hänen nimensä viittaa kätkettyyn paikkaan, alamaailmaan, aivan kuten hänen todellisuutensa ja maailmansa oli eläviltä kätketty. Hel oli toisaalta pelottava jumalatar, mutta toisaalta hän oli side esi-isiin, jotka olivat viikinkikulttuurissa tärkeitä ja kunnioitettuja. Osaansa korostaen Hel oli kehonsa ja kasvojensa toiselta puolelta hurmaava ja kaunis nuori nainen, mutta toiselta puolen hän oli mätä ja kuoleva, sinimusta luuranko.”
Viikinkien mytologia kiehtoo kerroksellisuudellaan
Muinainen skandinaavinen kulttuuri ei ollut eristyksissä muusta maailmasta. Viikingit purjehtivat kauas Pohjois-Atlantille ja idän jokireittejä pitkin aina Bysanttiin ja Lähi-itään asti. Matkojen myötä heidän kulttuurinsa sai vaikutteita niin germaanisista ja saamelaisista tarinaperinteistä kuin antiikin Kreikan ja Rooman mytologiasta. Tämä monikulttuurinen tausta tekee viikinkien taruista rikkaan ja kerroksellisen kokonaisuuden.
Suoniemi käsittelee kirjassaan myös viikinkien uskonnollista ajattelua ja magian merkitystä. Erityinen asema oli näkijättärillä eli völvilla, jotka hallitsivat seidh-noituutta ja galdr-magiaa. Heidän uskottiin kykenevän ennustamaan tulevaa, parantamaan sairauksia ja neuvomaan päälliköitä vaikeissa tilanteissa. Völvat olivat yhteisönsä arvostettuina mutta pelättyinä hahmoja, joiden rituaaleihin liittyivät riimut, loitsut ja mystiset näyt.
Viikinkijumalattaret kutsuu lukijan uppoutumaan viikinkien kiehtovaan mytologiaan, jonka keskeisissä taruissa valtaa käyttivät voimakkaat naiset. Viikinkiajan jumalattarista, näkijättäristä ja saagojen sankarittarista kertoessaan kirja piirtää elävän kuvan muinaisskandinaavisesta maailmasta, jossa ihmisten elämää ohjasivat kohtalo, magia ja jumalten oikut. ■
Karoliina Suoniemi on tamperelainen folkloristi, tietokirjailija ja lukio-opettaja. Hän on aiemmin työskennellyt myös sanataiteen läänintaiteilijana, museolehtorina sekä luovan kirjoittamisen opettajana. Teoksen kuvittanut Apila Pepita on helsinkiläinen sarjakuvataiteilija, tatuoija ja kuvittaja.
Karoliina Suoniemi
Viikinkijumalattaret
ISBN 978-951-858-786-9
144 sivua
SKS Kirjat 2026
Tutustu myös näihin teoksiin
