Miksi rakennuksia puretaan ja miksi purkaminen herättää niin paljon tunteita? Onko uusi rakennuskanta aina vanhaa ja korjattua parempaa?
Pelastakaa talot! -teoksessa kysytään, miksi rakennukset puretaan Suomessa keskimäärin vain 40–60 vuoden iässä. Teoksen ovat kirjoittaneet kaksi vannoutunutta rakennussuojelijaa, arkkitehti, rakennusperinnön dosentti Iida Kalakoski sekä arkkitehti ja restauroinnin artenomi Riina Sirén.
Kirjan keskiössä ovat purkamista surevat ja vastustavat ihmiset, ja heidän yhteinen huolensa suomalaisesta purkuvimmasta. Rakennusten purkaminen koskettaa meitä kaikkia – se muokkaa arkiympäristöjämme, köyhdyttää rakennusperintöämme ja tuhlaa samalla maapallon rajallisia resursseja.
”Ulkomailla ihailemme rakennuksissa näkyvää kuluneisuutta, Suomessa maalaamme patinan piiloon.”
Rakennusten purkutahti on Suomessa liki kaksinkertaistunut 2010-luvun alusta. Kasvukeskuksissa rakennuksia purkamalla tehdään tilaa korkeammille taloille, joita nousee tiiviisti hyvien liikenneyhteyksien äärelle. Laskevan asukasluvun kunnissa taas rakennuksia puretaan käytön puutteessa tai ylläpidon välttämiseksi. Puramme siis yhtä lailla niin kasvavissa kuin taantuvissa kunnissa, ja uusin purkuaalto on jatkunut jo viitisentoista vuotta.
Pelastakaa talot! -kirja esittää, että syyt rakennusten purkamiseen ovat pitkälti kulttuurisia. Ne perustuvat yhteisöjen ja yhteiskuntien käsitykseen siitä, mikä on arvokasta. ”Ei rahaa seiniin” -puhe ohittaa ajatuksen ihmisten rakennuksiin sitomista merkityksistä. Myös purkamisen seuraukset fyysisessä maisemassa, mielenmaisemassa ja luonnon materiaalikierrossa muokkaavat kulttuuriamme ja vaikuttavat siihen, miltä Suomi näyttää.
”Purkamisen kulttuurisen luonteen ymmärtäminen on avain vaihtoehtojen etsimiseen. Tässä kirjassa selittäviä tekijöitä löydetään muun muassa kehitysoptimismista, uutuusihanteesta ja väärin ymmärretyistä kiertotalouden, huoltovapauden ja elinkaaren käsitteistä” Kalakoski ja Sirén selventävät.
Suomessa rakennukset ovat huomattavan nuoria
Aseellisissa konflikteissa rakennusten purkamista käytetään voimakeinona. Rauhan aikana puretaan eri syistä ja suunnitelmallisemmin, mutta purkamisen vaikutukset rakennettuun ympäristöön ovat yhtä lailla väkeviä ja peruuttamattomia. Rakennusten katoamiseen liittyvät tunteet tekevät näkyväksi sen, että rakennukset ovat ihmisille tärkeitä. Monia tunnettuja rakennuksia muistellaan haikeina vuosikymmentenkin jälkeen.
Purkaminen seuraa käsitystä korjaamisen kalleudesta. Kyse on kuitenkin siitä, millaista tasoa korjaamalla tavoitellaan. Ulkomailla ihailemme rakennuksissa näkyvää kuluneisuutta, Suomessa maalaamme patinan piiloon.
Suomessa rakennukset ovat kansainvälisessä vertailussa huomattavan nuoria. Asuinrakennukset puretaan Suomessa keskimäärin 60 vuoden ja muut rakennukset vain 40 vuoden iässä. Juuri nyt katoaa erityisesti modernia rakennuskantaa ja suomalaisen hyvinvointivaltion arjen arkkitehtuuria, jopa 1990-luvulla rakennetta sellaista. Näin nuoria rakennuksia ei ole vielä ehditty tutkia tai inventoida kattavasti eikä niiden arvoja ole tunnistettu.
Pelastakaa talot! -kirjassaan Kalakoski ja Sirén ottavat kriittisesti kantaa nykyiseen purkuvimmaan – kaikkea ei ole pakko purkaa.
Iida Kalakoski ja Riina Sirén
Pelastakaa talot! – Purkuvimmaa purkamassa
ISBN 978-951-858-686-2
227 sivua
SKS Kirjat 2026