Uusi elämäkerta Elias Lönnrotista antaa ristiriitaisen kuvan Kalevalan kokoajasta – millainen oli ihminen suurmiesmyytin takana?

Elias Lönnrotista tuli aikansa ikoninen hahmo, mutta elämässään hän kantoi monia ristiriitaisia rooleja. Historiantutkija ja emeritaprofessori Irma Sulkunen avaa uudessa Lönnrot-elämäkerrassaan uusia näkökulmia kansalliseen kertomukseen ja paljastaa, millainen on todellinen piiloon jäänyt Lönnrot historian kultakerrosten alla.

Elias Lönnrot (1802–1884) tunnetaan erityisesti Kalevalan ja Kantelettaren kokoajana, mutta hän oli myös kielentutkija, lääkäri ja professori, jonka vaikutus suomen kieleen ja kirjallisuuteen on merkittävä. Mainetta saaneet runonkeruumatkat ja Kalevalan kokoaminen tekivät Lönnrotista jo eläessään hahmon, jolle sovitettiin kilvan kansallisen suurmiehen viittaa. Ihmisenä hän jäi kuitenkin monille aikalaisille etäiseksi. Millainen oli todellinen Lönnrot, ihminen kansakunnan kaapin päällä?

Irma Sulkunen tarjoaa tuoreessa teoksessaan Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa uudenlaisen, kriittisen katseen yhteen Suomen kansallisen historian keskeisistä hahmoista. Perinteisesti Lönnrotia on kuvattu vaatimattomana ja uutterana kansallisen identiteetin herättäjänä, mutta oliko tämä koko totuus? Meille periytynyt kuva Lönnrotista on säilynyt lähes muuttumattomana jo puolentoista vuosisadan ajan, mutta ihmisenä hän oli huomattavasti mainettaan ristiriitaisempi.

”Niin kutsuttua yksityistä Lönnrotia on tuntuvasti vaikeampi tavoittaa. Hän tuntuu häipyvän niin tiheään hämärään, että sen läpi on miltei mahdoton nähdä.”

Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa vie lukijan Lönnrotin elämän arkisiin hetkiin, perhesuhteisiin ja sisäiseen maailmaan, joista on aiemmin vaiettu. Miten Lönnrot tuki vaimoaan elämän vaikeuksissa ja suhtautui äidittä jääneisiin tyttäriinsä? Mikä sai julkisuutta kaihtavan miehen pakenemaan huomiota ja hänelle sovitettua roolia yksinäisen työn pariin kansanrunouden syvyyksiin?

”Minua on kauan vaivannut kysymys, millainen mies kan­salliseksi ikoniksi kohonnut Elias Lönnrot todella oli. Oliko hän se vaatimattomista oloista oppineisuuteen ja maineeseen noussut nöyrä, vaatimaton, eleetön ja itseään säästelemätön työn sankari, jollaisena hänen kuvaansa on tarjoiltu ja edelleen tarjoillaan? Onko tämä koko totuus vai piiloutuiko siloisen julkisivun alle jotain muuta, jo­tain sellaista, joka inhimillistäisi itse asiassa melko puisevan ihannekuvan?” Sulkunen pohtii.

”Kun ihannoitua Lönnrot-kuvaa on kerrattu ja vahvis­tettu jo puolentoista vuosisadan ajan, ei sen taakse ole helppoa murtautua eikä monen mielestä tarpeenkaan.”

Juuri ennen tragedioiden alkua 1860-luvun alussa oli lyhyen aikaa koossa koko Lönnrotien perhe. Maria Lönnrotin sylissä Tekla, vanhempien takana Maria, Elias Lönnrotin sylissä Elina ja oikealla Ida. (Kuvaaja tuntematon, n. 1863. Kuvauspaikka tuntematon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto.)

Sulkunen asettaa teoksessaan Lönnrotin elämän laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin, pohtien millaisessa kansallisessa ilmapiirissä hänen maineensa syntyi ja keiden intressien mukaan sitä rakennettiin. Kiehtova tarina suomalaisen kulttuurihistorian keskeisestä hahmosta nostaa esiin ne varjoon jääneet toimijat, jotka nostivat Lönnrotin kansalliseksi suurmieheksi – sekä myös heidät, jotka Lönnrot itse toiminnallaan jätti omaan varjoonsa.

Tuntemattomia puolia Lönnrotista avaa teoksessa erityisesti tämän tyttären Idan tarina. Omapäinen Ida Lönnrot jäi äitinsä ja kolmen sisarensa kuoltua elämään yksin vanhan Elias-isänsä kanssa, mikä merkitsi tuolloin 24-vuotiaalle Idalle kuin elävältä hautautumista. Ida hoiti tunnollisesti oman roolinsa talon emäntänä ja isänsä asioiden hoitajana, mutta Lönnrot suhtautui tyttäreensä kuin vähäiseen palvelijaan. Taiteellisesti ja älyllisesti lahjakkaan Idan itsetuntoa söi myös vertailu menehtyneisiin sisariin, ja hänen elämäänsä värittivät jatkuva kyvyttömyyden ja ulkopuolisuuden tunne.

Lönnrotin kuoltua Idan oletettiin ottavan roolin suuren isänsä muiston vaalijana, mutta ahtaat odotukset saivat hänet lopulta lähtemään ulkomaille. Matkusteltuaan paljon Ida asettui asumaan Italian Sienaan, eikä enää koskaan palannut takaisin Suomeen. Tyttären vaikea suhde isäänsä tarjoaa harvinaisen kurkistuksen siihen yksityiseen Lönnrotiin, jota meidän on muuten vaikea tavoittaa.

Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa on rohkea ja ajatuksia herättävä elämäkerta, joka avaa uusia näkökulmia suomalaiseen historiankirjoitukseen. Teos haastaa samalla lukijan pohtimaan, kuinka historiaa kirjoitetaan ja millaisia tarpeita kansalliset ikonit tänä päivänä palvelevat.

Irma Sulkunen on historiantutkija, emeritaprofessori ja tietokirjailija, jonka tuotantoon lukeutuvat mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran historian ensimmäinen osa sekä elämäkerrat Miina Sillanpäästä, Mandi Granfeltistä ja Liisa Eerikintyttärestä.

Irma Sulkunen
Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa
ISBN 978-951-858-695-4
413 sivua
SKS Kirjat 2025

Sulkunen ei ole kirjoittanut elämäkertaa Lönnrotista, eikä hän sano tähdänneensä Lönnrot-kuvan kaatamiseenkaan, vaikka joinkin kohdin hilkulla onkin. Lönnrotin elämänvaiheiden aivan alku jää vain hajamaininnoille. Tiede- ja tietokirjan välimaastoon sijoittuva teos on esseistinen yritys hahmottaa Lönnrotin kiveen piirrettyä minuutta. Lajimäärite osuu naulan kantaan ja lunastaa lupaukset.
– Risto Ojanen, Kulttuuritoimitus.fi
Lue koko arvio täältä